Ilmastotoimien myötä työpaikat eivät katoa, mutta työ muuttuu

Euroopan komission Suomen-edustuston järjestämässä ilmastoaiheisessa seminaarissa asiantuntijapaneeli keskusteli ilmastokriisin vaikutuksesta työelämään ja keinoista vastata muutokseen oikeudenmukaisesti.

Miten toteutetaan reilu siirtymä työelämässä ja varmistetaan, että Suomessa on jatkossakin osaajia työpaikkojen muuttuessa vähäpäästöisemmiksi? Euroopan komission Suomen-edustuston 29. helmikuuta järjestämässä seminaarissa ”EU:n ilmastotavoitteet vuodelle 2040 – vihreän siirtymän vauhdittaminen matkalla kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä” aiheesta keskustelivat Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Piia Rekilä, SAK:n johtava asiantuntija Pia Björkbacka, MTK:n asiantuntija Anssi Kainulainen ja Fortumin yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Merja Paavola.

Panelistit totesivat, että ilmastonmuutoksen vaikutukset eri toimialoilla ja alueilla vaihtelevat. Siksi aiheesta tarvitaan lisää keskustelua. Pia Björkbacka muistutti tilaisuudessa, että oikeudenmukaisessa siirtymässä työntekijöiden näkökulmaa pitäisi ylipäätään ottaa enemmän mukaan keskusteluihin, kun valmistellaan, suunnitellaan ja toimeenpannaan ilmasto- ja energiastrategioita. Ideaalitilanteessa tulevaisuuden osaamistarpeet pystytään tunnistamaan ajoissa ja ihmisten osaaminen päivittämään, jolloin he pystyvät siirtymään vanhasta työstä uuteen. ”Dialogissa työntekijöiden kanssa kyse on nimenomaan työllisyysvaikutuksien ennakoimisesta ja osaamistarpeiden kartoittamisesta, jotta työntekijät pystyisivät kehittämään yhdessä työnantajien kanssa omaa osaamispolkuaan”, Björkbacka sanoi. 

Merja Paavola puolestaan on huolissaan siitä, millä saadaan pidettyä Suomessa osaajat, joita tarvitaan energiasiirtymän toteuttamiseen, sillä yritykset kilpailevat koko ajan pienenevästä osaajien joukosta. Toinen iso kysymys on, miten Suomeen saadaan teollisia investointeja. Isoilla mailla on enemmän sekä yksityistä että valtion rahaa investointien tueksi. Paavolasta olisikin tärkeää, että kun EU:ssa neuvotellaan uusista rahoitusinstrumenteista, osa investointituista saataisiin Suomeen. Energiayhtiöille puolestaan olisi mahdollistettava tuotannon lisääminen, jotta puhdasta energiaa riittäisi teollisuuden tarpeisiin.

Poliitikkojen maalattava realistisia tulevaisuudennäkymiä

Oikeudenmukaisen siirtymän toteutumiseksi tulevaisuuden on oltava mahdollisimman ennakoitavaa. ”Turve on hyvä esimerkki siitä, miten suomalainen päätöksentekijä ei ole kantanut pitkän linjan vastuuta. Kun EU:sta sanottiin, että turpeesta pitää luopua, Suomessa taisteltiin vastaan ja turveyrittäjiä kannustettiin isoihin investointeihin, kunnes yhtäkkiä kysyntä lähti alta”, Piia Rekilä totesi.

Rekilä pohti, luodaanko meille nyt sellaista näkymää, jossa kannustetaan ostamaan uusia polttoaineautoja, luvataan polttoaineen olevan aina edullista ja korostetaan muutoksen hitautta. ”Kun muutos tuleekin nopeammin, ihmiset jäävät sen jalkoihin. Oikeudenmukaisen siirtymän täytyykin olla sitä, että poliittiset päättäjät näyttävät kansakunnalle, mitä tulee tapahtumaan ja miten tulevaisuutta kannattaa rakentaa.”

Suurin osa maataloussektorin ruuan tuotantoketjujen ilmastotoimenpiteistä tehdään maatiloilla. Myös maataloudessa politiikkatoimien jatkuvuus on tärkeää, sillä maanviljelijät suunnittelevat investointeja vuosikymmeniksi eteenpäin. Anssi Kainulainen muistutti, että maatalous on maanviljelijöille lähtökohtaisesti elinkeino, jonka pitää olla kannattavaa. ”Jos kannattavuus ei ole kunnossa, elinkeino kuolee pois, ja tämä on ilmastotoimenpiteiden suunnittelussa pidettävä mielessä.”

Tähän asti maatalouspolitiikka ei ole perustunut ilmastotoimista palkitsemiseen. ”Siirtymän myötä ruoan hinta voi nousta, mutta jos raha menee oikeasti maatiloille, joilla ilmastotoimenpiteet tehdään, ei puhuta suuresta noususta. Jos raha puolestaan ei valu tuottajille asti, ei voida puhua oikeudenmukaisuudesta”, Kainulainen sanoi. Maataloudessa reilua siirtymää ei voikaan tehdä niin, että maanviljelijät eivät näe visiota hyvästä tulevaisuudesta.

Panelistit totesivat, että myös kuluttajilla on vastuu maataloussektorin ilmastotoimenpiteiden onnistumisesta. Pienikin hinnannousu näkyy kuluttajakäyttäytymisessä, ja yhä useampi valitsee silloin kaupassa aiempaa halvemman tuotteen. ”Usein edullisimpien elintarvikkeiden raaka-aineet tulevat jostain muualta kuin Suomesta tai Euroopasta. Maatalouden yhteydessä onkin aivan liian vähän puhuttu siitä, miten hiilivuoto toimii elintarvikkeilla, eikä sitä keskustelua ole käytännössä käyty ollenkaan, vaikka se on arkipäivää meidän hyllyillämme”, Kainulainen muistutti.

Ilmastotoimien työllisyysvaikutukset vähäiset

Reilussa siirtymässä osa nykytöistä jää historiaan, mutta samalla syntyy myös uutta työtä. Merja Paavola uskoo, että vaikka muutoksia on tulossa, esimerkiksi Fortumissa se ei kuitenkaan tarkoita työpaikkojen katoamista vaan uusien taitojen oppimista. SAK:ssa ollaan samoilla linjoilla. Keskusjärjestössä asiaa selvitettiin sekä vuosina 2019 että 2023, koska aiheesta ei löytynyt valmista tutkimusta.

Pia Björkbacka kertoo, että kyselyihin vastanneet liittojohtajat, asiantuntijat ja luottamushenkilöt arvioivat, että ilmastotoimien työllisyysvaikutukset ovat vähäiset. Sen sijaan vastauksissa korostui koulutustarve ja osaamisen päivittäminen työn ohessa. ”Myös Sitran Kiertotalous tulevaisuuden työelämässä -raportissa vuodelta 2022 tehtiin sama havainto. Myös sen mukaan pääosin riittää, että nykyisen osaamispohjan päälle rakennetaan uutta osaamista kokonaan uuden ammatin opiskelemisen sijaan.”  

Björkbacka on kuitenkin huolissaan siitä, että vaikka koulutustarpeet on tunnistettu, eivät työntekijät välttämättä saa tarvitsemaansa koulutusta. Työn ohessa on aina opeteltu uusia taitoja, ja varsinkin suuret ja keskisuuret työnantajat ovat Suomessa tukeneet jatkuvaa oppimista työpaikoilla. Björkbacka kertoo, että tässä on nyt kuitenkin aistittavissa jonkinlainen muutos eivätkä työnantajat enää automaattisesti koe, että työntekijöiden kouluttaminen kuuluisi heille.  

Björkbacka toivookin, että samalla kun yritykset muuttavat liiketoimintastrategioitansa ilmastoystävällisemmiksi ne arvioisivat osaamistarvemuutoksia ja laittaisivat siivun rahaa sivuun koulutukseen. ”Myös valtion pitäisi kantaa vastuunsa ja varata työnantajille budjetista potti, josta ne voisivat hakea tarvittaessa rahoitusta. Tätä keskustelua Suomessa ei kuitenkaan ole saatu käynnistettyä.”  

Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan voi sysätä yrityksille tai valtiolle. Myös työntekijän pitää olla valmis tunnistamaan osaamistarpeensa heikkeneminen ja olla motivoitunut ottamaan vastaan koulutusta, jos sitä tarjotaan. 

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli