Empatiaa ja solidaarisuutta – Plussaa EU-ohjelmista -tilaisuudessa juhlittiin Erasmus+ ja Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelmia

Euroopan unionin menestyksekäs Erasmus+ -ohjelma täyttää tänä vuonna 35 vuotta, ja Euroopan solidaarisuusjoukot täyttää sekin 5 vuotta. Molempia ohjelmia juhlittiin Helsingin Messukeskuksessa 4.11. järjestetyssä Plussaa EU-ohjelmista -tilaisuudessa, jossa kuultiin puheenvuoroja empatiasta ja solidaarisuudesta.

Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelma tarjoaa nuorille, opiskelijoille ja aikuisille monipuolisia mahdollisuuksia kansainvälistymiseen sekä rahoitusta opiskeluun, kouluttautumiseen tai harjoitteluun ulkomailla. Oppilaitoksille ja organisaatioille ohjelma tarjoaa mahdollisuuksia yhteistyöhön kansainvälisten kumppanien kanssa. Euroopan solidaarisuusjoukoissa 18–30-vuotiaille nuorille puolestaan avautuu mahdollisuus osallistua eurooppalaista yhteenkuuluvuutta vahvistaviin projekteihin.

Empatia ja solidaarisuus syntyvät kuuntelemalla ja kohtaamalla

Plussaa EU-ohjelmista -tilaisuuden paneelikeskusteluun ”Kasvattavatko kansainväliset kokemukset solidaarisia ja osaavia maailmankansalaisia?” osallistuivat Valo-Valmennusyhdistys ry:n kansainvälisen toiminnan koordinaattori Jaana Härkönen, Rauhan ja hyvinvoinnin järjestö ry:n projektipäällikkö Faisa Qasim, Kirkon Ulkomaanavun viestintäpäällikkö Erik Nyström, Sataedu-koulutuskuntayhtymän johtaja Matti Isokallio sekä Tampereen lyseon lukion opinto-ohjaaja Seppo Linnaranta. Paneelin moderaattoreina toimivat juontaja Nina Rahkola sekä Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotuspäällikkö Ismo Ulvila.

Paneelikeskustelussa käsiteltiin aluksi empatiaa ja solidaarisuutta. Jaana Härkönen totesi, että kaikki lähtee kuuntelemisen lisäksi kohtaamisesta ja mahdollisuudesta olla yhdessä. Matti Isokallio kertoi törmänneensä viime aikoina termiin ”ystävällinen johtaminen” ja koki siinä olevan paljon empatian elementtejä. Faisa Qasim puolestaan tarttui yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseen ja otti esimerkiksi koulut.

”Kouluissa pitää ottaa huomioon empatian mallintaminen eli se, miten empatiataitoja opettava henkilö itse osoittaa empatiaa”, hän sanoi.

Härkönen huomautti, että kun tutustumme ja huomaamme asioita, jotka yhdistävät meitä, on helpompi toimia solidaarisesti. Tällöin ihmiset saattavat myös motivoitua antamaan yhteisölle enemmän. Toisaalta ihmiset voivat kokea, että yhteisö kannattelee yksilöä, kun hän tarvitsee eniten apua.

Kansainvälistymiseen tarvitaan motivointia

Panelistien keskustellessa kansainvälisyydestä Linnaranta sanoi, että kansainvälisyys alkaa jo kotiovelta, ja myös virtuaalisten yhteyksien luominen on mahdollista. Qasim näki kansainvälisyyden erityisesti mahdollisuutena, joka ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys. Verkon välityksellä voi hänen mukaansa löytää uusia yhteyksiä, mutta myös matkustamisen pitäisi olla kaikille mahdollista. Isokallion mielestä taas asiat ovat muuttuneet paljon viimeisen 25 vuoden aikana.

”Nykyisin kansainvälisyys on arkea myös oppilaitoksissa. Se ei enää ole kirsikka kakun päällä vaan osa kokonaisuutta. Euroopan unioni on auttanut kansainvälistymisessä paljon”, Isokallio sanoi.

Monet panelisteista totesivat ensikosketuksensa EU-ohjelmiin ja kansainvälisyyteen tapahtuneen jo nuoruudessa. Nyström kertoi vaihto-opintojen viitoittaneen tien opiskelemaan Erasmus Mundus -maisteriohjelmaan ”Journalismi, media ja globalisaatio”.

”Lähdin kanditutkintoa tehdessäni vaihtoon Saksaan, jossa opiskelin puolet ajasta saksaksi, puolet englanniksi. Vaihto-opintojen myötä kansainvälisyys alkoi kiinnostaa enemmän ja myös kontaktiverkosto jäi. Sittemmin aloitin opinnot kansainvälisessä maisteriohjelmassa”, Nyström sanoi.

Panelistit totesivat, että nuorten ja nuorten aikuisten kansainvälistymiseen tarvitaan myös työkaluja ja motivointia. Härkönen kertoi, että työssään hänellä on mahdollisuus lähettää omaa polkuaan etsiviä nuoria nuorisovaihtoon.

”Nuorille vaihto oli valtavan hieno kokemus, ja heidän kielitaitonsa, itsevarmuutensa ja minäpystyvyyden taitonsa kehittyivät. Myöhemmin kaikki vaihdossa olleet nuoret joko opiskelivat tai olivat töissä. Vaihto varmasti osaltaan vaikutti tähän”, hän iloitsi.

Qasim painotti, että nuoret tarvitsevat eritoten tietoa eri mahdollisuuksista, esikuvia ja roolimalleja. Linnarannan mukaan kannustuksella on motivaation herättämisessä erittäin tärkeä rooli.

”Tarvitaan oikeaa asennetta. Nuorille pitää viestiä, että kyllä sinä pärjäät!”

Empatia radikaalina voimavarana

Tilaisuuden aamupäivän osiossa ennen paneelikeskustelua kuultiin myös empatialähettiläs Enni-Kukka Tuomalan ajatuksia empatiasta. Tuomalan alustus ”Mitä jos yhteiskunta rakentuisi empatiaan?” keskittyi empatiaan radikaalina voimavarana sekä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Tuomala on Lontoossa asuva suomalainen empatiataiteilija ja designer, joka työskentelee empatiaan liittyvissä projekteissa ympäri maailmaa.

Tuomalalle empatia on radikaali olo- ja tunnetila, joka on samalla yhteistyön ja yhteisymmärryksen perusta. Hänen mukaansa empatia toimii tasa-arvoisten yhteisöjen peruskivenä ja monikulttuurisuuden ytimenä.

Empatian tarpeeseen on herätty maailmanlaajuisesti, ja esimerkiksi työpaikoilla tarjotaan yhä enemmän empatiaan liittyvää koulutusta työntekijöille. Haasteena kuitenkin on, että vastuuta empatiasta vieritetään tällöin liiaksi yksilöiden harteille.

”Usein jo ylikuormitetuilta ihmisiltä vaaditaan lisää empatiaa eikä huomioida suurempia rakenteita ja järjestelmiä, jotka pitkälti määrittelevät kanssakäymistä ja tapaa, jolla työskennellään yhdessä. Empatiaa tarvitaan siten syvälle yhteiskuntamme rakenteisiin, aina koulutuksesta terveydenhuoltoon ja politiikkaan, jotta voidaan luoda pitkää ja kestävää muutosta”, Tuomala totesi.

Empatia on haasteista huolimatta Tuomalan mukaan suuri mahdollisuus. Tuomalan mielestä empatian rakennuspalikoista puhuttaessa on tärkeää ottaa huomioon ne tilat, joissa olemme. Hänen mukaansa on tärkeää luoda yhteisiä tiloja, joissa voi kohdata ja keskustella. Esimerkiksi Euroopan unioni ja Erasmus+ -ohjelma ovat osa tätä kokonaisuutta.