Siirry pääsisältöön
Suomen-edustusto
Lisäinformaatio8. syyskuuta 2021Suomen-edustusto

Blogi - Ilmastoneuvottelijan matka Bonnin kautta Glasgow’hun

Ah, Bonn. Beethovenin kaupunki. Järjestystä, kauneutta, siisteyttä: epäilen edelleen, että viereisessä ex-liittokansleri Konrad Adenauerin kotikylässä Bad Honnefissa nurmikot tasataan kynsisaksilla. Kuljen taas tottuneesti Reinin rantaa suuntanani...

Ismo Ulvila

Ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun 2020 UNFCCC:n alaisen pysyvän rahoituskomitean (SCF) jäsenet tapaavat nyt kasvotusten Bonnissa, ja olemme paljon vartijoina matkalla Glasgow’ssa järjestettävään ilmastosopimuksen osapuolten 26. konferenssiin (COP 26).

Rahoitus on perinteisesti viimeisimpiä asioita, jotka COP-kokouksissa saadaan sovittua, ja niin on varmasti nytkin. Glasgow’ssa rahoitukseen liittyviä neuvottelukohtia lienee yhteensä jopa 14. Asialistalle on tulossa myös uusia asiakohtia, eikä vähäisimpänä niistä ole neuvottelujen aloittaminen siitä, mikä olisi oltava kehitysmaille annettavan ilmastorahoituksen taso vuoden 2025 jälkeen. Vähintään sen olisi oltava nykyinen vuosittainen 100 miljardia dollaria. Tutut isot kysymykset palaavat miltei vuorenvarmasti: Kuka maksaa ja millä keinoin? Kuinka voidaan saada rikkaita kehittyviä maita mukaan rahoittajiksi? Kuinka tuetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista köyhimmissä maissa? Kuinka jo Katowicessa COP 24 -kokouksessa sovittu läpinäkyvä raportointi saadaan vihdoin käyttöön?

Pitää toki muistaa, että suuri teatteri 100 miljardin vuotuisesta summasta on pientä puuhastelua verrattuna siihen, mitä oikeasti tarvitaan. Toki tuo raha on tärkeä, mutta vuositasolla ilmastotoimiin tarvitaan maailmanlaajuisesti tuhansia miljardeja. Tällaisia summia voidaan saada liikkeelle ainoastaan yksityisten investointien ja laajamittaisen sääntelyn kautta. Tarvitsemme yksityisen sektorin vahvemmin mukaan tukemaan ja kirittämään YK:n ilmastoprosessia. EU on tässäkin edelläkävijä: kestävän rahoituksen pakettimme toteuttaa suoraan Pariisin sopimuksen keskeistä artiklaa 2.1.c, joka ohjaa kaikkia rahavirtoja kestäviksi. Pariisin sopimus vaatii toimien kiristämistä ja antaa poliittista selkänojaa luoda ilmastotoimiin johtavaa sääntelyä ympäri maailman. Matkan suunta on selvä.

Rahoituksen arkkitehtuuriin liittyy myös paljon väärin ymmärtämistä. Usein se on neuvottelutaktiikkaa, sillä kylmän sodan jälkeisessä vuoden 1992 YK:n ilmastosopimuksessa ja vuoden 2015 Pariisin sopimuksessa rahoittajien vastuut on määritelty hyvin eri tavoin: Pariisin sopimuksessa ei enää jäykästi sälytetä vastuuta ilmastorahoituksesta pelkästään teollisuusmaille ja kehittyvät maat on kutsuttu mukaan. Hiilineutraalius lähestyy, ja sitä tukevat ilmastoinvestoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä. Ne jotka nyt ovat liikkeellä, ovat vuonna 2050 etulyöntiasemassa.

Kansalaisviestinnän päällikkö Ismo Ulvila

Tiedot

Julkaisupäivä
8. syyskuuta 2021
Laatija
Suomen-edustusto