Skip to main content
Euroopan komission logo
Suomen-edustusto
Uutisartikkeli14 helmikuu 2022Suomen-edustusto

Venäjän ja Ukrainan tämänhetkistä konfliktia koskeva disinformaatio - seitsemän myyttiä

Disinformaatio

EU:n ulkosuhdepalvelun alaisuudessa toimiva EastStratCom-ryhmä on vuodesta 2015 torjunut ja tutkinut Venäjän levittämää disinformaatiota. Ryhmä on nyt julkaissut ”7 myyttiä Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista” -katsauksen konfliktiin liittyvistä yleisimmistä ja vaarallisimmista myyteistä. Tässä katsauksessa tarkastellaan yleisimpiä ja vaarallisimpia myyttejä, jotka liittyvät Venäjän ja Ukrainan väliseen konfliktiin ja joista useimmat ovat suoranaisia valheita. Alkuperäisen tekstin löydät täältä.

Tämän tästä nousee esiin uusia valheita, jotka liittyvät Ukrainaan sekä tämänhetkisiin jännitteisiin Venäjän ja Ukrainan rajalla. Venäjä liitti Krimin niemimaan laittomasti alueeseensa vuonna 2014 ja kohdistaa parhaillaan Ukrainaan sotilaallista uhkaa. Koko tämän ajan Venäjän valtio on johtanut koordinoitua disinformaatiokampanjaa, jolla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen Venäjällä ja sen naapurimaissa, Euroopan unionissa ja monissa muissa maissa. Venäjän valtion hallinnassa olevien ja muiden Kremliä myötäilevien tiedotusvälineiden tuella Venäjän viranomaiset ovat pyrkineet kaikin tavoin mustamaalaamaan Ukrainaa ja esittämään sen uhkana maailmanlaajuiselle turvallisuudelle. Ne ovat myös arvostelleet ankarasti kansainvälistä yhteisöä, koska se tukee Ukrainan suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta ja itsenäisyyttä sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä. Venäjän kampanjan kohteeksi ovat joutuneet myös Euroopan unioni ja muut toimijat, erityisesti Nato, jotka on valheellisesti esitetty uhkana ja joiden väitetään sivuuttavan Venäjän ”oikeutetut turvallisuushuolet”. Sen jälkeen kun Venäjä alkoi keväällä 2021 keskittää joukkojaan Ukrainan rajan tuntumaan ja Venäjään laittomasti liitetylle Krimin niemimaalle, disinformaatiokampanja on kiihtynyt entisestään.

Myytti 1: ”Nykyiset jännitteet johtuvat Ukrainan ja sen läntisten liittolaisten jatkuvasta aggressiivisesta käytöksestä. Venäjä vain puolustaa oikeutettuja etujaan, se ei ole vastuussa konfliktista.”

Väärin. Totuus on, että Venäjä rikkoo koko ajan kansainvälistä oikeutta ja muita sopimuksia, joihin se on sitoutunut. Liittämällä Krimin niemimaan laittomasti alueeseensa ja toteuttamalla aseellisia hyökkäyksiä Ukrainaa vastaan Venäjä, joka on yksi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä, on rikkonut ainakin kahtatoista kansainvälistä ja kahdenvälistä sopimusta. Näitä ovat ainakin YK:n peruskirja, Helsingin päätösasiakirja ja Pariisin peruskirja, joissa taataan valtioiden tasa-arvoinen täysivaltaisuus ja alueellinen koskemattomuus, rajojen loukkaamattomuus, pidättyminen voimakeinojen käytöstä tai niillä uhkaamisesta ja valtioiden vapaus valita omat turvallisuusjärjestelynsä tai muuttaa niitä.

Toisin sanoen Venäjän toimet, jotka heikentävät tai uhkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä erityisesti Donbasissa, ovat laittomia. Ne uhkaavat perustavalla tavalla Euroopan turvallisuusjärjestystä ja vaarantavat sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen.

Meneillään oleva konflikti Venäjän kanssa on aiheuttanut Ukrainalle suuria menetyksiä. Venäjän voimatoimien seurauksena on kuollut noin 14 000 ukrainalaista, ja haavoittuneita on vielä paljon enemmän. Konfliktin takia yli 1,5 miljoonaa asukasta on joutunut siirtymään pois kotiseuduiltaan Krimin niemimaalta ja Itä-Ukrainasta.

Myytti 2: ”Meneillään oleva konflikti alkoi Ukrainan tilanteesta. Ukraina syyllistyy todistettavasti julmuuksiin venäjänkielistä väestöään kohtaan maan itäosassa. Venäjän on puututtava asiaan jo senkin takia, että Ukraina ja Venäjä ovat ’samaa kansakuntaa’. Ukraina kuuluu Venäjän ”etuoikeutettuun valtapiiriin”.

Väärin. On absurdia väittää, että Ukraina toteuttaisi hyökkäyksiä omalla alueellaan ja vainoaisi omia kansalaisiaan. Saadakseen kotiyleisön tuen sotilaalliselle voimankäytölle Venäjän valtion hallinnassa olevat tiedotusvälineet ovat väsymättä mustamaalanneet Ukrainaa ja syyttäneet sitä Itä-Ukrainassa väitetysti tapahtuvasta kansanmurhasta. Ne vertaavat tilannetta perusteettomasti natsismiin ja toiseen maailmansotaan ja keksivät tarinoita, joiden tarkoitus on herättää yleisössä negatiivisia tunteita.

Tällaisia keksittyjä tarinoita on paljon, mutta paras esimerkki on Venäjän televisiossa esitetty raportti, jonka mukaan Ukrainan asevoimat ristiinnaulitsivat nuoren pojan Itä-Ukrainassa konfliktin alussa. Faktantarkistajat pystyivät nopeasti todistamaan, että tarinassa ei ole totuuden häivääkään. Vastaavanlaisia tarinoita keksitään edelleen.

Todellisuudessa ei ole mitään näyttöä siitä, että Ukrainan viranomaiset vainoaisivat venäjänkielistä tai venäläistä väestöä Itä-Ukrainassa, kansanmurhasta puhumattakaan. Euroopan neuvosto, YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ovat vahvistaneet tämän raporteissaan.

Usein kuultu väite, jonka mukaan Ukraina ja Venäjä ovat ”samaa kansakuntaa”, on yksi vanhimmista ja piintyneimmistä myyteistä, joita käytetään Ukrainaa vastaan. Tämä väite ei pidä paikkaansa edes pitkän aikavälin historiallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Kiovan ruhtinaskunta, joka oli olemassa 800-luvulta 1200-luvun puoliväliin, on toki osa niiden kummankin historiaa, mutta on täysin väärin väittää, että ukrainalaiset ja venäläiset olisivat samaa kansakuntaa 800 vuotta myöhemmin. Vaikka Ukraina on ollut pitkiä aikoja vieraan vallan alla, sillä on vahva kansallinen kulttuuri ja identiteetti, ja se on täysivaltainen maa.

Ajatus yleisvenäläisestä kansakunnasta, jolla ei ole poliittisia rajoja, on keisarillisen Venäjän aikainen ideologinen käsite, jonka avulla on yritetty heikentää Ukrainan suvereniteettia ja kansallista identiteettiä. Vuodesta 2014 lähtien Venäjän hallitus on viljellyt tätä myyttiä entistäkin innokkaammin yrittäessään antaa rationaalisen oikeutuksen sotilaalliselle voimankäytölle Ukrainaa vastaan.

Etupiiriajattelu ei kuulu tälle vuosisadalle. Kaikkien suvereenien valtioiden tavoin Ukraina voi vapaasti päättää omista asioistaan, ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan ja osallistumisestaan kansainvälisiin järjestöihin ja sotilaallisiin liittoutumiin.

Ajaakseen ajatusta Ukrainan kuulumisesta Venäjän valtapiiriin Venäjän viranomaiset ja valtion hallinnassa olevat tiedotusvälineet väittävät usein, ettei Ukraina ole ”oikea” valtio. Valtion tukemassa venäläispropagandassa vääristellään historiaa sen ajatuksen oikeuttamiseksi, että Ukraina olisi luonnollinen osa Venäjän etupiiriä.

Myytti 3: ”Ukrainan kannattaisi joka tapauksessa kääntyä Venäjän puoleen, koska EU ja länsimaat eivät ole kiinnostuneita siitä, vaan ovat jättäneet sen oman onnensa nojaan.”

Väärin. EU:lla on strateginen kumppanuus Ukrainan kanssa. Itse asiassa Ukrainasta on tullut yksi EU:n läheisimmistä kumppaneista. Niiden kumppanuus on sinetöity viime vuosina EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksella sekä pitkälle menevällä ja laaja-alaisella vapaakauppa-alueella. Tällä hetkellä EU on Ukrainan tärkein kauppakumppani: Ukrainan kaupasta yli 40 prosenttia käydään EU:n kanssa. EU toteuttaa Ukrainassa lukuisia ohjelmia EU:n itäisen kumppanuuden puitteissa ja tukee lisäksi Ukrainaa sen oman uudistusohjelman täytäntöönpanossa. Vuoden 2014 jälkeen EU on myöntänyt Ukrainalle 17 miljardia euroa lainoina ja avustuksina.

EU on vuodesta 2014 lähtien tukenut määrätietoisesti Ukrainan suvereniteettia, alueellista koskemattomuutta ja itsenäisyyttä sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä. EU on ottanut käyttöön rajoittavia toimenpiteitä Venäjää vastaan, koska se on tarkoituksellisesti horjuttanut Ukrainan vakautta, esimerkiksi Krimin niemimaalla. EU tukee Ukrainaa myös sen pyrkimyksissä parantaa kykyään torjua disinformaatiota ja kyberhyökkäyksiä.

Myytti 4: ”Käynnissä oleva kriisi on Naton ja länsimaiden syy. Jos ne olisivat pitäneet lupauksensa olla laajentamatta liittoutumaa, Venäjä ei tuntisi oloaan uhatuksi.”

Väärin. Tällaista lupausta ei ole koskaan annettu, eikä sitä ole Natolta edes pyydetty. Venäjän valtion hallinnassa olevat tiedotusvälineet ovat toistuvasti väittäneet, että Neuvostoliiton presidentille Mihail Gorbatšoville annettiin suullinen lupaus, ettei Nato laajenisi yhdistynyttä Saksaa pidemmälle itään. Itse asiassa Gorbatšov itse kiisti tämän väitteen jo vuonna 2014 järjestetyssä haastattelussa, jossa hän totesi: ”Naton laajenemisesta ei keskusteltu lainkaan, eikä asia noussut noina vuosina esiin. Seison täysin näiden sanojen takana. Yksikään Itä-Euroopan maa ei ottanut asiaa esiin edes sen jälkeen, kun Varsovan liitto lakkautettiin 1991.”

Väitteet suullisista lupauksista ovat keksittyjä. Naton jäsenet eivät ole koskaan antaneet poliittisia tai oikeudellisesti velvoittavia sitoumuksia olla laajentamatta liittoutumaa yhdistyneen Saksan rajojen ulkopuolelle.

Väite, jonka mukaan Nato lupasi olla laajentumatta itään, sotii koko liittouman perusolemusta vastaan. Nato on puolustusliitto eikä se ”laajene” sanan imperialistisessa merkityksessä. Nato-jäsenyydestä päättävät kukin yksittäinen hakija ja Naton nykyiset 30 jäsentä. Jokainen suvereeni valtio voi päättää omista asioistaan, eikä rajanaapureilla – tässä tapauksessa Venäjällä – ole oikeutta puuttua niihin.

Myytti 5: ”Naton aggressiivisen laajentumisen vuoksi Venäjä on nyt vihollisten ympäröimä, ja sen on puolustettava itseään.”

Väärin. Yksikään maa tai liittoutuma ei suunnittele hyökkäävänsä Venäjälle. Kukaan ei uhkaa Venäjää. Sekä EU että Ukraina kannattavat vahvasti Euroopan vakiintunutta turvallisuusjärjestystä. On hyvä pitää mielessä, että Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa, jonka väkiluku on yli 140 miljoonaa. Lisäksi sillä on maailman suurimpiin kuuluvat asevoimat ja eniten ydinaseita. On järjetöntä esittää, että Venäjään kohdistuisi akuutti uhka. Venäjän maarajasta alle kuudestoistaosa on yhteistä Naton jäsenten kanssa. Venäjän 14 rajanaapurista vain viisi kuuluu Natoon.

Mikään ei myöskään viittaa siihen, että sotilaallinen voimankäyttö olisi tilanteessa ainoa ratkaisu. Venäjä voi tehdä yhteistyötä ja käydä rauhanomaista vuoropuhelua lukuisten kansainvälisten järjestöjen ja kahdenvälisten sopimusten, esimerkiksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja asevalvontajärjestelmien, puitteissa. EU pitää viestintäkanavat avoinna Venäjän suuntaan EU:n Venäjän-politiikkaa ohjaavien viiden periaatteen mukaisesti. Viestintäkeinoista ei ole pulaa. Suvereenina valtiona Ukrainalla on kuitenkin täysi oikeus päättää politiikastaan ja liittoutumisestaan. Ajatus siitä, että Venäjällä olisi oltava veto-oikeus Ukrainan suvereeneihin päätöksiin, on perusteeton. Eiväthän EU ja Natokaan väitä, että niillä olisi veto-oikeus siihen, mitkä valtiot voivat liittyä kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestöön (KTSJ), sillä ne eivät kuulu kyseiseen järjestöön.

Myytti 6: ”Venäjä ei ole vastuussa Ukrainan nykyisistä jännitteistä. Ukraina on tahallisesti rikkonut Minskin sopimuksia, ja länsimaat jatkavat Ukrainan aseistamista. Venäjän on reagoitava nopeasti ja puolustettava rajojaan. Länsi on se, joka provosoi.”

Väärin. Itse asiassa Venäjä on keskittänyt 140 000 sotilasta ja kalustoa Ukrainan rajoille, myös Venäjään laittomasti liitetylle Krimin niemimaalle.

Venäjä on osapuolena Minskin sopimuksissa, jotka ovat tuoreimmat viralliset asiakirjat, joissa se on vahvistanut Ukrainan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden. Venäjä ei kuitenkaan ole pannut Minskin sopimuksia täytäntöön sovitulla tavalla. Venäjä ja sen puolesta toimivat tahot eivät ole panneet täytäntöön tulitaukoa eivätkä vetäneet pois kaikkia raskaita aseita. Ne eivät ole toteuttaneet lukumäärästä riippumatonta kaikkien poliittisten vankien vaihtoa eivätkä varmistaneet, että kansainvälinen humanitaarinen apu pääsee perille. Venäjä on päinvastoin vahvistanut laittomia aseellisia ryhmittymiä Itä-Ukrainassa. Venäjä ei myöskään salli Etyjin erityistarkkailijoiden rajoittamatonta pääsyä esimerkiksi Ukrainan ja Venäjän rajalle, missä (erittäin rajallinen) tarkkailuoperaatio lopetettiin Venäjän veto-oikeuden vuoksi kesällä 2021.

Niin kauan kuin täydellistä tulitaukoa ei panna täytäntöön, raskaita aseita ei vedetä pois ja Etyjin erityistarkkailijoita ei päästetä kaikille alueille ilman rajoituksia, Minsk II -sopimuksen poliittisten osien täytäntöönpanosta on vaikea keskustella. Ukraina on kuitenkin pannut täytäntöön niin suuren osan Minskin sopimuksista kuin on kohtuudella mahdollista ottaen huomioon, ettei alue ole kokonaan sen hallinnassa, ja se on ottanut huomioon kaikki sopimuskohdat. Se on hyväksynyt erityisasemaa ja armahdusta koskevaa lainsäädäntöä (2014) ja jatkanut sen voimassaoloa ja valmistellut paikallisvaaleja koskevan lakiehdotuksen (2014). Lisäksi Ukraina on muuttanut perustuslakiaan antaakseen enemmän päätäntävaltaa alueille, jotka eivät tällä hetkellä ole sen hallinnassa (2015).

Myytti 7: ”EU on joka tapauksessa heikko ja merkityksetön. Miksi vaivautua neuvottelemaan sen kanssa?”

Väärin. Venäjän poliittinen johto on pyrkinyt kaikin tavoin vakuuttamaan muun maailman siitä, että EU on heikko eikä sillä ole mitään intressiä edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Venäjän viranomaiset ja valtion tiedotusvälineet esittävät EU:n säännönmukaisesti merkityksettömänä ja kykenemättömänä käsittelemään kriisejä, olipa kyse sitten Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista tai muista kansainvälisistä kysymyksistä. Tammikuussa 2022 ulkoministeri Sergei Lavrov väitti EU:n olevan täysin voimaton.

Yksin se, että Euroopassa on vallinnut rauha toisen maailmansodan päättymisestä asti, riittää todistamaan tämän väitteen vääräksi. EU on yhdessä YK:n, Naton, Etyjin, Euroopan neuvoston, G7-maiden ja muiden kansainvälisten kumppanien kanssa edistänyt konkreettisesti rauhaa ja turvallisuutta koko Euroopan alueella, Ukraina mukaan lukien, ja sen ulkopuolella.

Lisäksi EU on maailman suurin taloudellisen yhdentymisen alue ja Ukrainan tärkein kauppakumppani. EU:n ja Ukrainan kunnianhimoinen assosiaatiosopimus lähentää Ukrainaa ja EU:ta entisestään. Sen avulla tuetaan uudistuksia Ukrainassa, avataan EU:n sisämarkkinat ja yhdenmukaistetaan lakeja, standardeja ja määräyksiä eri aloilla.

Tiedot

Julkaisupäivä
14 helmikuu 2022
Laatija
Suomen-edustusto