Naisiin kohdistuva väkivalta ja verkkohäirintä lisääntynyt EU:ssa koronapandemian aikana

Erityisesti nuoriin naisiin kohdistuvan digiväkivallan ja verkkohäirinnän määrä on koronapandemian aikana ollut nousussa. Ursula von der Leyenin johtama komissio on antanut sitoumuksen luoda tasa-arvon unioni, ja tavoitetta toteutetaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n strategian avulla. Strategian keskeisenä tavoitteena on muun muassa sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen. Väkivaltaan puuttuminen ja sen ehkäiseminen edellyttävät monialaista lähestymistapaa, jossa erityisesti tutkimuksen merkitys korostuu.

Naisiin kohdistuva väkivalta on ollut ongelma EU:ssa pitkään. Yksi kolmesta yli 15-vuotiaasta naisesta EU:ssa on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Jopa 50 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista häirintää, ja 10 prosenttia naisista on kokenut verkkohäirintää. Koronapandemian alettua keväällä 2020 useat EU-maat raportoivat perheväkivallasta tehtyjen ilmoitusten kasvusta: Ranskassa ilmoitusten määrä nousi 32 prosenttia ja Espanjassa 18 prosenttia. Myös Suomessa poliisin perheväkivaltaan liittyvien hälytystehtävien määrä lisääntyi tammi-kesäkuun 2020 välisenä aikana 12 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Fyysisen väkivallan lisäksi kasvussa on ollut verkossa tapahtuva häirintä ja väkivalta. Koronapandemia on tutkimusten mukaan lisännyt sukupuolittuneen verkkoväkivallan riskiä ja naisvihaa lietsovia narratiiveja, joissa naiset esitetään vihollisina ja vastustajina.

”Sukupuolittunut väkivalta on digitalisaation myötä muuttanut muotoaan. Teknologia fasilitoi ja voimistaa väkivallan vaikutuksia, ja se on tarjonnut uusia tapoja tehdä väkivaltaa. Näistä teoista ei monissa tapauksissa koidu tekijälle minkäänlaisia seurauksia ”, kertoo Naisten Linjan hankepäällikkö Louna Hakkarainen. Naisten Linja on yhdistys, joka tukee väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita naisia ja tyttöjä sekä heidän läheisiään. ”Mikäli nainen toimii yhteiskunnassa perinteisen miehisellä osa-alueella – hän on esimerkiksi ministeri tai teknologiatoimittaja – kohdistuu näissä asemissa oleviin erityisen paljon negatiivista kommentointia”, Hakkarainen jatkaa.

Teknologia muokkaa väkivallan muotoja

Teknologia on kokonaisvaltaisesti muuttanut yhteiskuntaa ja parantanut ihmisten mahdollisuutta pitää yhteyttä toisiinsa. Muutoksen varjopuolena on, että teknologia myös mahdollistaa tiukemman valvonnan, jolloin esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa kokevat voivat joutua entistä vahvemman kontrollin alaisiksi. Lisäksi saatavilla olevan datan määrä antaa uusia mahdollisuuksia monenlaiselle digiväkivallalle ja verkkohäirinnälle. ”Ihmisistä on tarjolla dataa joka puolella, ja mahdollisuuksia sen väärinkäyttöön on paljon. Monet alustat mahdollistavat esimerkiksi sijainnin selvittämisen. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhrin käyttämille laitteille on voitu asentaa vakoiluohjelmia”, Hakkarainen sanoo.

Häirinnän ja digiväkivallan seurauksena naiset, tytöt ja vähemmistöihin kuuluvat saattavat alkaa sensuroimaan itseään ja välttelemään ottamasta kantaa tiettyihin aiheisiin. Tämä itsessään muokkaa digitaalisten alustojen keskustelua ja niiden ilmapiiriä. ”Työ, jota naiset joutuvat tekemään suojautuakseen väkivallalta, on teknologisoitumisen myötä kasvanut entisestään. Yhtenä ongelmana on, että digiteknologiaa kehittävä joukko on hyvin miesvaltainen, jolloin diversiteetin puuttuessa eri ihmisten todellisuuksia ei oteta huomioon”, Hakkarainen toteaa.

Tilastokeskuksen vuonna 2021 julkaiseman tutkimuksen mukaan kaikista yli 16-vuotiaista suomalaisista epäasiallisen lähestymisen kohteeksi internetissä oli joutunut 13 prosenttia. Naiset kohtaavat epäasiallista lähestymisiä miehiä useammin: 16–24-vuotiaiden naisten ikäryhmästä joka toinen on joutunut netissä epäasiallisen lähestymisen kohteeksi. ”Tutkimusten mukaan verkkohäirintä on nykyisin todella yleinen ilmiö niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Erityisesti nuoriin ja nuoriin naisiin kuitenkin kohdistuu paljon digitaalista väkivaltaa, samoin kuin vähemmistöihin. Nuoret käyttävät digiteknologiaa enemmän ja nuorten keskuudessa on ehkä enemmän väkivaltaa normalisoivia asenteita. Nämä voivat olla joitain syitä sille, miksi nuoret kokevat häirintää enemmän”, Hakkarainen sanoo.

EU reagoi verkkohäirintään ja digiväkivaltaan

Verkkohäirintään ja digiväkivaltaan on kiinnitetty huomiota myös EU:ssa. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Joseph Borrell on todennut, että sukupuoleen perustuva verkkohäirintä ja väkivalta on uhka demokraattiselle päätöksenteolle, mikäli naiset eivät uskalla esittää poliittisia näkemyksiään verkossa tapahtuvan maalittamisen pelossa.

EU on reagoinut verkon riskeihin muun muassa digipalvelusäädöksellä, jonka tavoitteena on luoda turvallisempi verkkoympäristö. Säädös parantaa niitä mekanismeja, joilla laitonta sisältöä voidaan poistaa ja joilla turvataan internetin käyttäjien perusoikeudet. Hakkarainen huomauttaa, että myös kansainvälistä yhteistyötä tulisi lisätä. ”Jotta digiväkivaltaan ja häirintään pystytään puuttumaan, joudutaan häiritsijöiden henkilöllisyyttä toisinaan selvittämään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhteydenottoa yhdysvaltalaiseen digipalveluja tarjoavaan yritykseen. Tutkinta usein torppaa tähän, sillä kansainvälisen oikeusapupyynnön tekemistä pidetään poliisissa ilmeisesti liian työläänä”, hän toteaa.

Digiväkivallan ja verkkohäirinnän ehkäisemisessä on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan myös asenteisiin. ”Usein tekijöillä ei ole riittävää ymmärrystä siitä, millaisia seurauksia teoista aiheutuu. Seksistisiin, naisvihamielisiin ja rasistisiin asenteisiin puuttuminen voisi auttaa”, Hakkarainen sanoo. Lisäksi tarvitaan asiantuntemuksen ja koulutuksen lisäämistä, jotta digiväkivaltaa ja verkkohäirintää tunnistettaisiin paremmin ja jotta siihen voitaisiin puuttua hanakammin. ”Asiantuntemuksen lisääminen isoilla verkkoalustoilla ja teknologiayrityksissä on tärkeää. Kun teknologiaa käytetään väkivallan teon välineenä, hämärtyy usein se, kuka on tehnyt väärin. Digitaalista väkivaltaa vähätellään, vaikka se vahingoittaa siinä missä muunkinlainen väkivalta. Ammattilaisten kouluttaminen digiväkivallan ja verkkohäirinnän tunnistamiseen on siksi tärkeää”, Hakkarainen alleviivaa.

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja häirinnästä valtaosa ei läheskään aina päädy viranomaisten tietoon ja osaksi tilastoja, jolloin esimerkiksi EU-maiden välinen vertailu asiassa on haastavaa. Luotettavan tiedon lisäämiseksi Eurostat tekee parhaillaan EU:n laajuista tutkimusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tutkimuksen on määrä valmistua vuonna 2023.