Kielialalla riittää töitä

Joukko Helsingin kielilukion oppilaita tutustui käännösalaan Translating Europe Workshop -tapahtumassa. Vaikka koneet kääntävät tekstiä nopeasti, ihmisiä tarvitaan alalla yhä, sillä koneet tekevät paljon virheitä.

Kääntäjä, tulkki, suomentaja, opettaja, tutkija, kieliteknologian asiantuntija: kielialalla on monenlaisia uramahdollisuuksia. Suomessa näihin ammatteihin kouluttaudutaan lähes poikkeuksetta yliopistojen kieli- ja käännöstieteiden opinnoissa.  

Helsingin yliopistossa järjestetyssä Translating Europe -työpajassa lukiolaisille kerrottiin kielialasta ja halukkaat saivat kokeilla kieliteknologiaa. Työpaja oli osa pilottihanketta, jonka avulla rakennetaan yhteyksiä EMT- eli European Master's in Translation -yliopistojen ja lukioiden välille. Hankkeen vetäjinä toimivat Terttu Jokela ja Inkaliisa Vihonen-Peuranen Euroopan komission käännöstoimen pääosastolta.

Tammikuussa Helsingissä ja viime syksynä Turun yliopistossa järjestettyjen työpajojen perusteella on tarkoitus laatia muille EMT-yliopistoille suosituksia parhaista käytännöistä vastaavanlaisten vierailujen järjestämiseksi.

Helsingin kielilukion kielilinjalta tammikuun työpajaan osallistui kolmisenkymmentä oppilasta, jotka lukion saksan ja englannin lehtori Anne Isotalo oli koonnut yhteen englannin ja kielitieteen kurssien opiskelijoista. Itähelsinkiläisessä kielilukiossa voi opiskella muun muassa englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa, kiinaa, italiaa, latinaa, japania, arabiaa ja koreaa.

Kielilukiolaiset A-M Honkasalo, Mirko Myllykorpi ja Emilia Ovaskainen näkevät itsensä opiskelemassa yliopistossa kieliä ja myöhemmin vaikkapa jossain EU-virassa. Ovaskainen opiskelee lukiossa englannin ja ruotsin lisäksi venäjää ja japania. ”Vielä en ole ihan varma, mitä haluan tulevaisuudelta, mutta tulkin tai kääntäjän työ kiinnostaa eniten”, Ovaskainen kertoo. 

Japanin kielen opiskelu on kielilukiossa suosittua. Myös Honkasalo opiskelee japania b-kielenä. ”Lisäksi minulla on keskipitkä ranska. Olisi kiinnostavaa tehdä esimerkiksi ranskan kielen kääntäjän työtä”, Honkasalo toteaa. Myllykorvella on japanin lisäksi kieliopintoja mandariinikiinassa. ”Haluaisin työskennellä kielenopettajana, mutta myös tulkin tai kääntäjän työt kiinnostavat”, Myllykorpi jatkaa. 

Kaikki kolme ovat lähteneet itsenäisesti opiskelemaan kieliä jo yläasteella. ”Sain vain jostain päähäni, että alan opiskella venäjää. Se osoittautuikin todella hauskaksi”, Ovaskainen sanoo. Honkasalo on ollut pitkään kiinnostunut Japanin kulttuurista ja lähti siksi tutustumaan kieleen. ”Ranskan valitsin yläasteella. Mietin, että kun olemme EU:ssa, on tärkeä osata sitä”, Honkasalo perustelee. 

Myllykorven mielestä kieltenopiskelu on kivaa, mutta ei se silti ole automaattisesti helppoa. ”Vaikka tykkään kielistä yli kaiken, kielioppi tuottaa silti vaikeuksia”, Myllykorpi toteaa. Honkasalo myöntää, että kieliopinnot tuntuvat joskus takkuisilta. ”Minulla ei ole kovin hyvä kielipää. Haluan kuitenkin osata kieliä kunnolla, koska ne avartavat maailmankatsomusta ja ovat kansainvälisyyden ja kulttuurintuntemuksen kannalta tärkeitä”, Honkasalo lisää. 

Työelämä askarruttaa 

Kielilukiolaiset pohtivat työhönsijoittumista opiskelujen jälkeen: mahtaako kielialalla riittää työtä konekääntämisen aikakaudella? Helsingin yliopiston kääntämisen ja tulkkauksen yliopisto-opettajan Juha Eskelisen mukaan kääntäjiä tarvitaan edelleen. ”Konekääntäminen on kehittynyt paljon. Kone kääntää nopeasti, mutta tekee myös paljon virheitä. Ihmistä tarvitaan tarkastamaan ja korjaamaan käännös”, Eskelinen totesi työpajassa. 

EU:n toimielinten kokouksissa käytetään paljon simultaanitulkkeja, ja heistä on pulaa. Neljännesvuosisadan EU-tulkkina työskennellyt Nina Prince Ume kertoi tapahtumassa, kuinka päätyi simultaanitulkiksi Brysseliin. ”Opiskelin Oulun yliopistossa englantia, saksaa ja kirjallisuutta. Olin myös Erasmus-vaihdossa Saksassa, mikä oli todella hyödyllistä työelämän kannalta. Valmistumisen jälkeen työskentelin ympäristöjärjestöissä Alankomaissa, Espanjassa ja Suomessa, kunnes Brysselissä avautui haku Euroopan komission järjestämään tulkkauskoulutukseen.” 

Tuohon aikaan EU:hun liittyi uusia jäsenmaita, Suomi mukaan luettuna, ja pienten kielten osaajille oli kysyntää. Prince Ume kertoi, kuinka kuuden kuukauden vaativan koulutuksen läpäisseet saivat määräaikaisen työsopimuksen Euroopan komission tulkkauspalveluun. ”Siitä tulkin ura lähti, ja työ on ollut erittäin mielenkiintoista ja monipuolista. Tulkin työ on vuosien saatossa muuttunut uusien teknologioiden myötä. Jonkin verran tehdään myös etätulkkausta”, Prince Ume totesi. 

Euroopan komission tulkkauspalvelu on maailman suurin tulkkauspalveluita tarjoava taho. Komissiossa työskentelee noin 500 virkatulkkia ja tätäkin suurempi määrä freelancetulkkeja. Euroopan parlamentilla ja EU:n tuomioistuimella on lisäksi omat tulkkinsa. Prince Ume kertoi, että virkoja EU:ssa aukeaa tahmeasti, mutta freelancetulkeista on kysyntää. ”Suosittelen ehdottomasti hakeutumaan EU-tulkiksi, jos kielialan työt kiinnostavat”, Prince Ume rohkaisi lukiolaisia tilaisuudessa. 

Virka Euroopan unionissa kiinnostaa myös A-M Honkasaloa, Mirko Myllykorpea ja Emilia Ovaskaista. ”Työtehtävät kuulostavat todella mielenkiintoisilta ja jännittäviltä”, Ovaskainen pohti tilaisuudessa. 

Monenlaisia urapolkuja 

Kääntäjä Juha Tupasela valtioneuvoston kansliasta kertoi hänkin tilaisuudessa uratarinansa. Tupasela opiskeli aikoinaan englantilaista filologiaa. Kääntäjän ura alkoi yliopiston ilmoitustaulun työpaikkailmoituksesta. ”Pääsin tekemään satunnaisia käännöstöitä matkailu- ja mainosalalle.”  

Opintojen puolivälissä Tupasela siirtyi asianajotoimistoon englannin kielen kääntäjäksi. Määräaikainen työ muuttui nopeasti vakituiseksi. ”Monet isot asianajotoimistot tekevät kansainvälistä bisnestä. Dokumentteja ja sopimuksia pitää kääntää sopijoiden kielelle, jotta mikään asia ei jää epäselväksi”, Tupasela selvensi. 

17-vuoden työrupeama asianajotoimistossa jäi, kun Tupasela haki avointa virkaa valtioneuvoston kansliassa. ”Ensisijaisesti vastaan valtionvarainministeriön tekstien, esimerkiksi valtiontaloutta, kuntia ja digitalisaatiota koskevien tekstien sekä lainsäädännön, kääntämisestä”, Tupasela kertoi. 

Aivan toisenlaista työtä tekee audiovisuaalisten tekstien kääntäjä Marjaana Kulovesi. Hän toimii Ylessä av-suomentajana ja käännöstiimin esihenkilönä. Tiimi suomentaa ja ruotsintaa Ylen ohjelmia draamasarjoista selostettaviin dokumenttiohjelmiin ja ajankohtaisohjelmien insertteihin.  

Kulovesi opiskeli yliopistossa ranskaa ja espanjaa. Hän kertoi tilaisuudessa, kuinka päätyi kesken opintojen neljäksi vuodeksi Tukholmaan ja pääsi kurssille, jolla oli iso merkitys tulevan uran kannalta. ”Tukholman yliopiston suomen kielen laitos järjesti pohjoismaisen konferenssitulkkikurssin, jolla opetus oli ihanan käytännönläheistä. Saimme esimerkiksi harjoitella simultaanitulkkausta. Silloin ajattelin ryhtyväni tulkiksi”, Kulovesi kertasi urapolkuaan.  

Kuloveden ruotsintaito karttui myös tietotoimistossa, jossa hän kirjoitti toimittajien uutissähkeitä. Av-kääntäjän uralle potkun antoivat Karvis-kissavideot, joita Kulovesi pääsi kääntämään suomeksi. Haave tulkin urasta vaihtui lopullisesti av-kääntämiseen, kun Kulovesi aloitti freelancekääntäjänä Yleisradiossa. ”Käänsin aluksi faktaohjelmia pohjoismaisista kielistä. Sitten repertuaari laajeni animaatiosarjojen kääntämiseen, johon liittyi myös äänitysten ohjaaminen. Käänsin myös selostuskäsikirjoituksia dokumenttiohjelmiin.” 

Kääntäjän ja tulkin työssä tarvitaan uteliaisuutta ja eläytymistä. ”Pitää osata eläytyä juuri oikealla ilmaisun tasolla. Tärkeää on saada viesti välitettyä mahdollisimman lähelle alkuperäistä”, Kulovesi totesi. 

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli