Keskustelu sisämarkkinoiden kehittämisestä on käytävä nyt

Arvovaltainen asiantuntijaraati pohti Eurooppa-foorumin Suomi Euroopassa – Jarrumies, lääkäri vai tuomari? -keskustelutilaisuudessa, miten Eurooppa ja Suomi sen osana pärjäävät muuttuneessa maailmantaloudessa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, koronapandemia ja kauppakiistat ovat ravistelleet maailmantalouden rakenteita. Vaikka tavarakaupan määrä on huipussaan, maailmankaupassa on voimakkaita paineita purkaa riippuvuuksia, siirtyä pelkästä tehokkuuden tavoittelusta kohti turvallisuutta ja palauttaa tuotantoa lähemmäs.

EU on profiloitunut avoimuuden puolestapuhujana, ja se on hyötynyt merkittävästi avoimesta kaupasta. Euroopan yrityssektorin vahva integroituminen globaaleihin arvoketjuihin on edistänyt teknologian leviämistä ja mahdollistanut aiempaa tehokkaamman kansainvälisen työnjaon myötä tuottavuuden kasvun, joka on näkynyt tuontihintojen laskuna. Avoimen kaupan kulta-aika on kuitenkin päättymässä.

Viime vuosien kriisien keskellä maat ovat vahvistaneet kilpailukykyään eri keinoin. Kiina ja Yhdysvallat ohjaavat markkinoita tukemalla omia yrityksiään. EU:n vastine tälle on ollut strateginen autonomia.

Eurooppa-foorumin Suomi Euroopassa – Jarrumies, lääkäri vai tuomari? -keskustelutilaisuudessa Euroopan komission Suomen-edustuston päällikkö Maria Blässar, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö Pauli Kariniemi ja Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela pohtivat, millä keinoin EU pärjää muuttuneessa maailmantaloudessa ja mikä on Suomen rooli EU:ssa.

Tasapainoilua tukien ja perusperiaatteiden välillä

Juha Jokela totesi tilaisuudessa, miten geopolitiikka ja talous kytkeytyvät yhä tiiviimmin yhteen ja miten keskustelun painopiste on joka puolella maailmaa siirtynyt oman tuotannon suojaamiseen.

”Iso kysymys on, missä määrin talouden näkökulmasta on mahdollista ja järkevää suojautua”, hän sanoi.

Keinoiksi edistää kriittisten toimialojen tuotantoa EU-alueella ja vähentää riippuvuutta tuonnista komissio on esittänyt EU-rahoituksen suuntaamista kriittisille aloille, teollisuusalliansseja sekä jäsenvaltioiden yhteisten projektien hyödyntämistä. Lisäksi komissio on väliaikaisesti höllentänyt sääntöjään valtiontukien osalta.

Blässar muistutti, että kautta EU:n sisämarkkinoiden 30-vuotisen historian on haettu tasapainoa vapaan kilpailun ja julkisen vallan roolin kanssa ja että valtiontukisääntöjä on väliaikaisesti höllennetty nykyisen geopoliittisen tilanteen vuoksi. ”Ensimmäinen syy höllennyksille on muuttunut maailmantilanne, jonka takia EU:n on varmistettava, että keskinäisriippuvuudet ovat tasapainossa. Toinen on kaksoissiirtymä eli vihreän ja digitaalisen siirtymän vieminen eteenpäin. Kaikista kriiseistä huolimatta komissio ei luopunut näistä tavoitteista, vaan päinvastoin kaksoissiirtymä valjastettiin ratkaisuksi kriiseihin”, Blässar sanoi. Hän totesi, miten komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on johdonmukaisesti puhunut siitä, miten EU:n on pakko olla etujoukoissa tässä kilpailussa ja miten EU:hun on saatava puhtaan teknologian investointeja.  

Jokela uskoo, että valtiontuista käydyistä kiivaista keskusteluista huolimatta EU yrittää vastata kiristyvään globaaliin kilpailuympäristöön korostamalla sitä, miten tärkeää EU:n on pitää kiinni omista avoimeen markkinatalouteen perustuvista periaatteistaan. Myös Pauli Kariniemi ymmärtää syyt valtiontukisääntelyn höllentämiseen ja kriisinkestävyyden parantamiseen, mutta näkee näissä myös riskejä, mikäli ilmiöistä tulee pysyvämpiä. ”Pitäisi huolehtia, että strateginen autonomia on myös avoin ja strateginen, eikä suljettu opportunistinen autarkia. Jollain tavalla täytyisi löytää ne välineet, jolla tasapaino löytyy”, Kariniemi totesi.

Isoissa kriiseissä EU saa rivinsä suoraksi

Maailmankaupan muutoksen lisäksi myös Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on ravistellut EU:ta. Sodan alettua EU sai nopeasti tiivistettyä rivinsä. Maria Blässar muistutti, miten kriisit ovat aina vahvistaneet EU:ta. ”Me olemme nähneet sen kerta toisensa jälkeen. Putin laski tässä väärin, ja me olemme olleet ennennäkemättömän yhtenäisiä: on saatu aikaiseksi valtavat pakotepaketit ja tehty valtavia energiapoliittisia toimia ja muita. Ja kuka olisi vielä joku aika sitten ajatellut, että me rauhanrahastosta antaisimme rahaa sotilaalliseen apuun, kuten olemme antaneet Ukrainalle.”

Vaikka EU:n rivit ulkoapäin näyttävät yhtenäisiltä, hyökkäyssota ei kuitenkaan poistanut olemassa olevia sisäisiä jännitteitä. Maahanmuutto on edelleen poliittisesti herkkä aihe, ja laajentumisaikeet aiheuttavat muutospaineita EU:n sisällä. ”Tämä on valtava asia, joka vaikuttaa kaikkiin sen toimielimiin. Jos laajentumiseen jollain aikavälillä mennään, niin EU-instituution täytyy itsekin miettiä omaa toimintaansa”, Blässar totesi.

Juha Jokela muistutti, miten nopeiden toimien lisäksi päätöksenteossa on tärkeää jättää aikaa myös keskustelulle, jotta poliittisella prosessilla on mahdollisuus osallistua tasapainon määrittämiseen. ”On rohkaisevaa, että kun on tällaisia isoja kriisejä, niin silloin rivit saadaan suoriksi ja päätöksenteko kuntoon. Ja kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mihin suuntaan sisämarkkinat kulkevat ja mikä on uusi tasapaino, siellä on oikeasti aikaa käydä sitä läpi”, Jokela sanoi.

Vaikuttamisen aika on nyt

Suomen kaltaiselle pienelle avotaloudelle sisämarkkinat ja EU:n aktiivinen rooli avoimen kaupan puolesta ovat oleellinen lisäarvo EU:sta, ja markkinoiden tehokas toiminta on ollut Suomelle

tärkeää. Miten löytää tasapaino reilun valtiontukipolitiikan ja sisämarkkinoiden kehittämisen välillä?

Juha Jokela esitti huolensa siitä, onko EU:n ja EU-maiden ylipäätään mahdollista pärjätä globaalissa kilpailussa ilman valtiontukia. Hän uskoo, että keskustelu tuista tulee vielä kiihtymään ja toivoo, että niistä keskusteltaisiin enemmän myös Suomessa. Tukikysymys on kuitenkin täällä herkkä aihe. ”Silloin keskustellaan samalla siitä, pitäisikö EU-budjetissa olla rahoitusväline, jonka kautta tukia rahoitettaisiin, ja tällöin puhutaan myös yhteisvelasta. Suomessa tämä tuntuu olevan tabu, johon poliittiset puolueet eivät halua koskea”, Jokela sanoi.

Entä voisiko puolustusyhteistyö Naton kanssa olla sellainen julkishyödyke, jota voitaisiin mahdollisella yhteisvelalla rahoittaa? ”Tämä on keskustelu, jossa Suomen kannattaisi olla aktiivisesti mukana, koska nämä yhteiset eurooppalaiset hankkeet saattavat olla geopoliittisesta näkökulmasta äärimmäisen tärkeitä, mutta myös kustannustehokkaita”, Jokela totesi.

Se, kasvattaako seuraava komissio budjettia tai miten isot maat jatkossa tukevat omaa talouttaan ja yrityksiään, jää nähtäväksi. Koska EU:ssa kuitenkin käydään ideologista keskustelua valtiointervention vahvuudesta, myös Suomen olisi kirkastettava omia tavoitteitaan ja pyrittävä vaikuttamaan haluamiinsa asioihin nyt. ”Suomi itse määrittelee omat prioriteettinsa, mutta vaikuttavuus paranee, kun tietää mitä haluaa”, Maria Blässar sanoi.

Keskustelijat totesivat, että Suomen kannattaisi yhdessä samanmielisten maiden kanssa viedä eteenpäin viestiä siitä, että EU:n globaalin kilpailukyvyn varmistamisen lisäksi myös sisämarkkinoiden uudistuksia pitäisi edelleen edistää.

Blässar kehotti pohtimaan myös sitä, kumpi on pahempi paha Suomelle: sisämarkkinoiden murentuminen vai se, että jollain aikavälillä mietittäisiin EU:n yhteisvelkaa. ”Näitä asioita kannattaa punnita.”

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli