Ilmastotoimien suunta on selvä, mutta tahdin pitää kiihtyä

Ilmastotoimilla on valtava kiire, ja kaikkien tahojen on osallistuttava päästöjen vähentämiseen. EU:n vähennystavoitteen – ilmastoneutraalisuus vuoteen 2050 mennessä – saavuttaminen edellyttää politiikkatoimien jatkuvuutta, tieteen kuuntelemista, sektoreiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua kansalaisten kanssa, todettiin Euroopan komission Suomen-edustuston järjestämässä ilmastoaiheisessa seminaarissa. 

Euroopan komissio esitti helmikuussa antamassaan tiedonannossa EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteeksi päästöjen vähentämisen 90 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Vuoden 2040 välitavoitteen tarkoitus on auttaa EU:ta saavuttamaan vuodelle 2050 asetettu ilmastoneutraaliustavoite. Euroopan komission Suomen-edustuston 29. helmikuuta järjestämässä seminaarissa ”EU:n ilmastotavoitteet vuodelle 2040 – vihreän siirtymän vauhdittaminen matkalla kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä” keskusteltiin tiedonannon keskeisistä osista, tavoitteen toimeenpanosta, haasteista sekä investointitarpeista ja niiden merkityksestä Suomen ilmastopolitiikalle.

Tilaisuuden pääpuheenvuorossa Euroopan komission ilmastotoimien pääosaston varapääjohtaja Yvon Slingenberg totesi, että käynnissä on pienimuotoinen teollinen vallankumous matkalla kohti hiilineutraalia Eurooppaa. Teollisuudessa se tarkoittaa koko alan syvällistä muutosta: siirtymistä päästöttömiin energiaratkaisuihin, fossiilisista polttoaineista luopumista, hiilidioksidin teknistä talteenottoa, uusia teknologiaprosesseja sekä kiertotalouden toimia. Myös liikenteen päästöjen vähentämisellä ja maatalouden toimilla on tärkeä rooli tavoitteiden saavuttamisessa. Slingenberg painotti, että kaikkien sektoreiden tulee osallistua tavoitteen toteuttamiseen ja että polku 2040-tavoitteisiin kulkee 2030-tavoitteen toimeenpanon kautta.

Maailman maat ovat yhdessä sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pyritään rajoittamaan lähelle puoltatoista astetta. Toimien tekemättä jättäminen tulisi maksamaan paljon enemmän kuin niiden tekeminen. EU on jo aiemmin asettanut 55 prosentin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030 ja sopinut sitä koskevista lainsäädäntötoimista. Vuoden 2040 tiedonannolla komissio korostaa toimien jatkuvuutta ja muutoksen entistä tiukempaa suuntaa.

Slingenberg muistutti, että politiikkatoimien ennustettavuus on erityisen tärkeää yrityksille niiden suunnitellessa investointeja uusiin koneisiin ja tuotantolaitoksiin. Investoiminen puhtaaseen teknologiaan puolestaan parantaa eurooppalaisten yritysten asemia nopeasti muuttuvassa globaalissa ympäristössä. Tiedonannossa listatut toimet lisäävät EU:n strategista autonomiaa, ja lisäksi ne vähentävät epävarmuustekijöitä, riippuvuutta EU:n ulkopuolisista maista ja hinnan ja raaka-aineiden saatavuuden vaihteluun liittyviä ongelmia. Tiedonannossa kyse on kuitenkin tässä vaiheessa vasta vain komission ehdotuksesta, ja poliittisen ohjauksen jälkeen uusi komissio tekee aikanaan tarvittavat lainsäädäntöehdotukset.  

Investointien rahoitus mietittävä uusiksi

Kuten Euroopan komission ilmastotoimien pääosaston edustaja, myös Suomen ilmastopaneelin uusi puheenjohtaja Jyri Seppälä muistutti omassa puheenvuorossaan, että jos ilmastotoimien kiristämisessä ei nyt onnistuta, siirtyy päästövelka seuraavan vuosikymmenen vähennystavoitteisiin. Siksi on tärkeää, että Suomi ja muut EU-maat hoitavat osuutensa. Komission asettamat tavoitteet tukevat myös Suomen omien tavoitteiden saavuttamista. Toimilla on kuitenkin kiire, ja niiden onnistuminen edellyttää suuria teollisuuden, liikenteen ja rakentamisen investointeja. 

”Suomella on hyvät mahdollisuudet ottaa esimerkiksi sellutehtaista talteen biopohjaista hiiltä, mutta se ei kuitenkaan auta saavuttamaan vuoden 2030 tavoitteita. Tähän teknologiaan liittyy vielä kehitystarpeita, ja hankkeiden saattaminen maaliin vie usein 6–7 vuotta”, Seppälä sanoi. Hän peräänkuuluttaakin sekä kansallista että EU-tason strategiaa, kannustimia ja rahoituksen uudelleenmiettimistä investointien edistämiseksi.

”Me tarvitsemme sekä yksityistä rahaa että valtion panosta. Lisäksi pitää miettiä, miten estetään EU:n sisällä alueellisen epätasapainon syntyminen ja se, että isot jäsenvaltiot, joilla on enemmän pääomaa, veisivät investoinnit”, Seppälä sanoi.

Haasteena lainsäädännön monimutkaisuus

Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä, Greenpeace Nordicin ilmasto- ja energia-asiantuntija Kaisa Kosonen, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski ja Helsingin yliopiston apulaisprofessori Lassi Ahlvik olivat kaikki sitä mieltä, että tiedonannon tavoitteissa ei ollut suuria yllätyksiä ja että tavoitteet ovat luontainen jatko nykyisille politiikkatoimille.

Ruohomäki totesi paneelikeskustelussa, että tavoitteet olivat hyvin samansuuntaisia EK:n omien laskelmien kanssa. Myös Leskelän mielestä komission ehdottama 90 prosenttia on mahdollista saavuttaa. ”Pieniä kiristyksiä tulee, sen kaikki ymmärtävät. Teknistaloudellisia esteitä niiden toteuttamiselle ei ole, mutta esteet voivat olla poliittisia. Jos politiikassa mennään siksakkia kaiken aikaa selkeän jatkumon sijaan, rahoittajat ja investoinnit eivät pysy perässä”, Leskelä totesi.

Ehdotuksen vahvuutena panelistit pitivät sen kokonaisvaltaisuutta ja kunnianhimoisuutta. Ruohomäki kuitenkin toivoi, että tulevassa lainsäädännössä kiinnitettäisiin huomiota kilpailukykytekijöihin, sillä tarvittavat investoinnit ovat massiivisia.   

Haasteena panelistit pitivät ehdotuksen yksityiskohtaisuutta ja monimutkaisuutta sekä sen valmistelua kiireessä, jolloin toimiin on voinut jäädä ristikkäisiä tavoitteita. Kosonen muistutti lisäksi, että usein EU:n vastuulla olevat asiat toimivat, mutta ongelmat ovat asioissa, joista jäsenmaat saavat kansallisesti päättää: liikenteessä, rakentamisessa, maataloudessa ja metsätaloudessa.

Keskiössä puhdas ja edullinen energia

Päästökaupan laajentamista lämmitykseen ja liikenteeseen panelistit pitivät tervetulleena, koska molemmilla sektoreilla on tällä hetkellä paljon päästöttömiä vaihtoehtoja tarjolla toisin kuin esimerkiksi vielä 10–15 vuotta sitten. Myös Suomi hyötyisi tästä. ”Silloin päästön hinta Euroopassa olisi kaikille sama erilaisten tulonsiirtojen sijaan. Lisäksi Suomessa on paljon lämmitys- ja liikennesektoriin liittyvää osaamista, ja suomalaisyrityksille voisi aueta iso siivu näistä markkinoista”, Jukka Leskelä totesi.

Myös sähköverkkoihin investoiminen on tärkeää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman sitä energiasiirtymä ei onnistu. ”Energiaverkot ovat pullonkaula, joka jarruttaa koko siirtymää. Koska olemme siirtymässä öljy- ja kivihiilimaailmasta uusiutuvaan energiaan, meidän on saatava energia verkkoja pitkin paikasta toiseen sekä kehitettävä energian varastointitapoja ja energiajärjestelmän joustavuutta”, Leskelä jatkoi.

Jotta kotitalouksia saataisiin ohjattua kohti hiilijalanjäljen pienentämistä, Kaisa Kosonen siirtäisi poliittisen ohjauksen piiriin myös siirtymisen kasvisperäiseen ruuantuotantoon ja kulutuksen ohjaamisen kohti kestävämpiä ratkaisuja. Nämä toimet kuitenkin puuttuivat komission tiedonannosta.    

Maankäytön tavoitteita vaikea saavuttaa
 

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää, maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraneuvos Heikki Granholm ja Metsäteollisuuden metsäjohtaja Karoliina Niemi keskustelivat tilaisuudessa maankäytöstä sekä hiilinieluista ja niiden hyödyntämisestä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Mäkipää ja Granholm totesivat, että asetetut tavoitteet eivät ole mahdottomia, mutta maankäytössä ei kuitenkaan ole tehty riittäviä toimia tavoitteisiin pääsemiseksi, ja että tutkittua tietoa tarvittavista toimista olisi, mutta poliittinen tahto niiden edistämiseksi on puuttunut.

Metsät toimivat ilmastonmuutosta hillitsevinä hiilivarastoina ja -nieluina. Hiilinielun sijaan maankäyttö on Suomessa kuitenkin päästölähde. Tavoitteisiin pääsy onnistuisi vähentämällä vuotuisia metsänhakkuita ja vähentämällä turvemaiden päästöjä.

Metsäteollisuutta edustava Niemi myönsi maankäyttösektorin haasteet mutta muistutti, että metsäteollisuudessa tehtaiden päästöt ovat jo nyt matalat ja että puupohjaiset tuotteet ja puurakentaminen voivat olla osana ratkaisemassa ilmastohaastetta. Myös komission esityksessä puupohjaiset tuotteet nähtiin yhtenä osana ratkaisua, ja panelistien mielestä Suomen ehdottomasti kannattaa panostaa uusien korkealle jalostettujen metsätuotteiden innovoimiseen pysyäkseen metsäteollisuuden kärkimaana.

Maankäytössä murros onnistuu keskustelijoiden mukaan vain, mikäli viljelijät ja metsänomistajat ympäri Eurooppaa saadaan mukaan. Korvauksetta se ei kuitenkaan tapahdu. ”On myös oikeudenmukaista, että viljelijät saavat tekemistään toimista kompensaatiota”, Mäkipää totesi.

Erityisesti turvemaiden päästöjen osalta on aiempaa enemmän tietoa, ja tilanne on muuttunut aiemmin arvioitua huonompaan suuntaan. ”Jos pystymme kohdentamaan toimet sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja kustannustehokkaasti turvepeltoihin ja metsätalouden harjoittamiseen, uskon, että toimijat ottavat fiksummat ja paremmat keinot käyttöönsä ja asetetut tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa jollain aikavälillä”, Granholm sanoi.

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli