EU:n vihreä kehitys ulottuu myös Afrikkaan

Keskustelua veti kansalaisviestinnän päällikkö Ismo Ulvila Euroopan komission Suomen- edustustosta, ja panelisteina olivat SAK:n kansainvälisen toiminnan asiantuntija Pia Björkbacka ja Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen. Keskustelu käynnistyi komissaari Jutta Urpilaisen esittämällä tervehdyspuheenvuorolla.

Urpilainen painotti puheenvuorossaan sitä, että maapalloa ei pelasteta vain Euroopassa tehtävillä toimilla, sillä globaalit arvoketjut ja keskinäiset riippuvuudet sitovat meidät muihin – kuten Afrikkaan. Afrikassa on nuori ja kasvava väestö, ja megatrendeistä kaupungistuminen ja keskiluokkien kasvu ovat hyvin nähtävissä sielläkin. Mantereen talousintegraatiota syvennetään, mutta samalla tarvitaan uusia työpaikkoja ja elinkeinojen monipuolistamista. Ilmastotoimet Afrikassa tarvitsevat kansalaisten tuen, ja niitä on toteutettava sosiaalinen kestävyys huomioiden.

Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää yhteistä hyötyä

SAK:n Pia Björkbacka muistutti, että kun puhutaan kumppanuudesta ja molempia hyödyttävästä suhteesta Euroopan ja Afrikan välillä, on otettava huomioon geopoliittinen epäsymmetria. Tavat ja keinot kestävän kehityksen saavuttamiseen ovat väkisinkin erilaisia, kun taloudelliset lähtökohdat ovat aivan erilaiset. Investointeja ja kauppapolitiikkaa ei Björkbackan mukaan voida lähteä tekemään Euroopan etu edellä. Jos vihreä siirtymä halutaan tehdä oikeudenmukaisesti, on otettava mukaan työntekijät ja varmistettava työn säällisyys.

Myös Pietikäinen painotti sekä Afrikkaa että Eurooppaa hyödyttäviä investointeja. Hän toivoi näkevänsä huomattavan suuria investointeja uusiutuvaan energiaan siten, että tuotantoa riittäisi Afrikan omaan tarpeeseen sekä Eurooppaan vietäväksi. Tämä voisi tuottaa suuren mittakaavan vientituloja Afrikalle.

Kauppasuhteet nähtiin keskustelussa tärkeänä osana kumppanuutta. Björkbacka kuitenkin totesi, että viime vuonna syntyneessä Afrikan vapaakauppasopimuksessa AY-liikettä ei otettu neuvottelupöytään lainkaan eikä sopimuksissa ole huomioitu Kansainvälisen työjärjestön ILOn määritelmiä säällisestä työstä. Niinpä työntekijöiden oikeudet herättävät huolta.

Pietikäinen toivoi kestävän rahoituksen periaatteiden eli EU:n taksonomiaa vastaavien linjausten laajentamista globaaleiksi Glasgow’n ilmastokokouksen yhteydessä ensi marraskuussa. Tämä tarkoittaisi, että kestävään ruoantuotantoon investoiminen Afrikassa olisi entistä houkuttelevampaa, ja samalla pystyttäisiin karsimaan haitallisia investointeja esimerkiksi kivihiileen.

Peiliin katsomisen paikka

Pietikäinen tahtoi myös suitsia elintarvikkeiden dumppausta sekä käytettyjen tekstiilien ja elektroniikkaromun vientiä afrikkalaisiin maihin. Elektroniikan purkukustannukset ovat Afrikassa halvemmat kuin vaikkapa Suomessa, mutta työturvallisuus ja ympäristövastuu ovat heikommalla tolalla. Laivojen purkuviennistä ja lapsityövoiman käytöstä sen yhteydessä on puhuttu pitkään, ja Pietikäinen peräänkuulutti pelisääntöjä, jotka estäisivät Eurooppaa kuljettamasta jätteitään muiden huoleksi. ”On katsottava peiliin”, hän totesi.

Ismo Ulvila huomautti, että ”do no harm” -periaate eli vahingon välttämisen periaate on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ytimessä. Se tarkoittaa, että investointimme eivät saa aiheuttaa haittoja ympäristölle tai ihmisille. Maatalouden Pellolta pöytään -strategia on osa vihreän kehityksen ohjelmaa, ja se edellyttää kestävyyttä kautta koko arvoketjun. Afrikassa tärkeä kysymys on, kuinka alkutuottajien asemaa voitaisiin parantaa.

Tähän Pia Björkbacka näki yhtenä ratkaisuna toimintaohjelman, jolla varmistetaan säällinen työ. Rahoittajien tulisi pitää kriteereinään vastuullisen liiketoiminnan sääntöjä ja huomioida ILOn ehdot. Myös työntekijöiden järjestäytyminen antaisi joukkovoimaa palkkaneuvotteluihin. Tällä hetkellä AY-liike ei ole kovinkaan vahva suuressa osassa Afrikan maita, etenkään maataloudessa.

Sirpa Pietikäinen totesi, että kun puhutaan tuonnista tai eurooppalaisten yritysten toiminnasta Afrikassa, on huomioitava ESG-periaatteet eli ympäristöllinen, sosiaalinen ja hallinnollinen kestävyys samoin kuin työntekijöiden oikeudet, diversiteetti ja palkkatasa-arvo. Näiden kaikkien pitäisi Pietikäisen mukaan olla lainsäädäntöön kirjattuja periaatteita, jotka ohjaavat kaikkien EU-pohjaisten yritysten toimintaa Afrikan mantereella sekä toivottavasti myös muualla maailmassa.

Rahavirrat parempaan käyttöön

Pietikäinen korosti, että julkinen rahoitus on vain murto-osa globaaleista rahavirroista. Kun ilmastonmuutoksen torjuntainvestointeihin tarvitaan vuodessa 200 miljardia euroa, meillä on samaan aikaan 30 triljoonaa euroa esimerkiksi kansalaisten eläkerahoja kiinni kestämättömissä investoinneissa, esimerkiksi fossiilisissa polttoaineissa. Jos nämä rahavirrat saataisiin tukemaan kestäviä investointeja, voitaisiin tehdä vaadittavat muutokset. Edellytyksenä olisi velvoittaa, että raha käytetään vähintäänkin haitattomiin kohteisiin.

Ulvila nosti keskustelun päätteeksi esiin hiljattain Hollannissa tehdyn oikeuden päätöksen, joka velvoitti öljyjätti Shellin vähentämään päästöjään 45 % vuoden 2019 tasosta. Päätös antaa Ulvilan mukaan esimerkkiä siitä, mihin suuntaan ilmastonmuutoksen torjunta on menossa.