EU vaalii uimavesien ja ilmanlaadun terveellisyyttä 

Suomen uimavedet ovat EU:n kärkiluokkaa. EU:n uimavesidirektiivi on yksi monista säädöksistä, joilla suojellaan vettä. Sari Andersson seuraa uimaveden laatua kunnan sivuilta. Myös ilmanlaatu askarruttaa Anderssonia.   

Helsingin Eiranrannassa veden aaltoilu muistuttaa joulukuun vaihteessa jääpuuroa. Silti betonilaiturin keltaisia tikkaita pitkin laskeutuu veteen urheita talviuimareita. Yksi heistä on 60-vuotias kiinteistönvälittäjä Sari Andersson. ”Käyn kesälläkin täällä pulahtelemassa. Siitä sitten jatkan säännöllistä kastautumista syksyllä, niin vesi ei tunnu niin kylmältä talvellakaan”, Andersson kertoo. 

Rannalla ei ole suihkuja, puhumattakaan pukukopeista. Andersson vaihtaa uinnin jälkeen rivakasti kuivat vaatteet päälle laiturilla. Onneksi hän asuu lähellä, sillä pakkasta on lähemmäs 10 astetta. 

Anderssonin mielestä on ihmeellistä, kuinka meri on uimakelpoista näin lähellä suuren kaupungin keskustaa. Tämä ranta ei ole niin sanottu EU-uimaranta, jonka veden tilaa testattaisiin. Andersson seuraa kuitenkin kesän uimakaudella lähirantojen veden puhtautta netistä. ”Kesäisin huolettaa lähinnä sinilevätilanne. Talvella olen ollut huolissani siitä, että lähellä on lumenkaatopaikka. Tiedä mitä kaikkea auratun lumen mukana päätyy veteen kaduilta”, Andersson sanoo.  

Uimavesien laadusta pitää tiedottaa 

Uimavesien laatu oli aikoinaan Euroopassa huono. Nyttemmin vedet ovat puhtaampia, kun käsittelemätöntä jätevettä päätyy vesistöihin vähemmän. Uimaveden laatua säädellään EU:ssa yhteisellä lainsäädännöllä. Uimavesidirektiivin tarkoitus on huolehtia, että vedet eivät aiheuta asukkaille ja ympäristölle terveysvaaraa. 

Uimavesien tilaa seurataan yleisillä uimarannoilla uimakautena: suurimmassa osassa Suomea kesäkuun 15. päivästä elokuun loppuun saakka, pohjoisemmissa osissa maata kesäkuun loppupuolelta elokuun puoleen väliin. 

”Tuona aikana kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo uimarantavesiä ja ottaa EU:n direktiivin mukaisia näytteitä vesistä. Näytteistä tutkitaan suolistoperäisten bakteerien määrää. Tulokset toimitetaan uimakauden jälkeen EU:lle, ja koko Euroopan tulokset julkaistaan EU:n nettisivuilla ennen seuraavan uintikauden alkua”, kertoo THL:n erikoissuunnittelija Outi Zacheus.  

Direktiivin velvoitteiden lisäksi Suomessa jokaisen uimarannan yksittäisten näytteiden tutkimustulokset ja syanobakteerien eli sinilevän esiintyminen uimavedessä arvioidaan ja tuloksista tiedotetaan. Niin sanottujen EU-uimarantojen veden laatua voi seurata kuntien nettisivuilta. 

Rannoille tarpeen mukaan uimakieltoja 

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi asettaa uimarannalle uimakiellon, jos vesi todetaan huonoksi ja sen epäillään voivan aiheuttaa terveyshaittaa. ”Vesiensuojelulla on suuri merkitys uimavesien laatuun. Suurin osa rannoistamme luokitellaan erinomaisiksi tai hyviksi, toki huonojakin löytyy. Jos uimavesi luokitellaan huonoksi, paikallisviranomaiset lähtevät selvittämään, mistä bakteerit ovat veteen päätyneet. Syinä voivat olla esimerkiksi runsaat sadevedet tai vesilintujen jätökset”, Outi Zacheus mainitsee. 

Uimaveden laadun seurantaan liittyvää direktiiviä tullaan todennäköisesti muuttamaan. Zacheus toivoo, että Suomen erityispiirteet huomioitaisiin uudessa direktiivissä. ”EU:ssa esimerkiksi merivesiin sovelletaan tiettyjä arvoja. Meillä rannikkovedet ovat makeamman veden murtovesiä, jotka ovat herkempiä kuin vaikkapa Välimeren vedet. Murtoveden laadun arviointiin olisikin parempi soveltaa järvivesien enimmäisarvoja.” 

Ilmanlaatuun voi itsekin vaikuttaa 

Sari Andersson mökkeilee talvisin. Mökkireissuilla sauna laitetaan lämpenemään, jotta avantoon olisi mukavampi pulahtaa. Puulämmitys on suomalainen ilmanlaadun erityisongelma. Andersson ei silti kärsi huonosta omastatunnosta. ”Olisi kauhea ajatus, että ei voisi lämmittää mökkisaunaa puilla. Yritämme keventää hiukkaskuormaa laittamalla kiukaan pesään koivuklapeja, jotka palavat puhtaammin. Emme myöskään polta roskia mökillä.” 

Ilmatieteen laitoksen tutkija Katriina Kyllönen lohduttaa, että mökkisaunan lämmittäjät eivät ole pahimpia ilman pilaajia. Suomessa suurimmat ongelmat liittyvät keväiseen katupölyyn ja toisaalta puilla lämmittämiseen tiheästi rakennetuilla pientaloalueilla. 

"Nämä ovat asioita, joihin me voimme itse vaikuttaa esimerkiksi välttämällä roskien ja märän puun polttamista. Myös vanhan tulisijan uusiminen vähentää päästöjä”, Kyllönen neuvoo. 

Puulla lämmittäminen on vuoden sisällä lisääntynyt, kun sähkön hinta on hiponut huippuja. 

”Seurasimme Ilmatieteen laitoksella viime talvena suurella mielenkiinnolla, kuinka tämä vaikuttaa ilmanlaatuun. Talvi oli leuto, joten raja-arvot eivät ylittyneet aiempaa useammin. Jos tänä talvena tulee kovia pakkasjaksoja, tilanne voi olla toinen.” 

Suomessa liikenne on yksi päästölähteistä, mutta maailmalla tilanne on huomattavasti pahempi.  

”Teollisuuskaan ei ole meillä enää takavuosien kaltainen ongelma. Suomessa ollaan ilmanlaadussa Euroopan mittakaavassa hyvällä tolalla”, Kyllönen toteaa. 

Ilmanlaatudirektiivi kiristyy 

Ilmanlaadun suojelemisella on ollut järisyttäviä terveysvaikutuksia. Kun ensimmäiset ilmanlaatudirektiivit julkistettiin 1990-luvulla, Euroopassa tapahtui vuosittain noin miljoona ennenaikaista kuolemaa huonon ilmanlaadun takia. ”Nykypäivänä kuolemia on enää kolmannes tuosta. Suomessa arvioidaan olevan vajaa parituhatta ennenaikaista kuolemaa huonon ilmanlaadun takia. Toki sekin on liikaa”, Katriina Kyllönen sanoo. 

EU:ssa on tällä hetkellä voimassa kaksi eri ilmanlaatudirektiiviä. Varsinaisessa ilmanlaatudirektiivissä säädetään ilman hiukkasten, rikkidioksidin ja typen oksidien raja-arvoista sekä otsonin tavoitearvoista. Niin sanotussa metallidirektiivissä säädetään terveydelle haitallisista raskasmetalleista ilmassa. ”Direktiivit ovat uudistumassa, ja tarkoitus on yhdistää nämä kaksi yhdeksi direktiiviksi. Raja-arvojakin tullaan kiristämään, koska ne ovat selvästi löysemmät kuin WHO:n uudet ilmanlaadun ohjearvot”, Kyllönen kertoo. 

Suomessa on Kyllösen mukaan valmistauduttu hyvin direktiivimuutoksiin. 

”WHO:n ilmanlaadun ohjearvoihin pääsemiseksi meilläkin toki on vielä töitä tehtävänä”, Kyllönen mainitsee. 

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli