Keskustelun aluksi Suomen ensimmäisenä komissaarina toiminut Erkki Liikanen kertoi viidestä teemasta, jotka olivat EU:ssa hallitsevina ensimmäisten kymmenen vuoden aikana ja jotka ovat hänen mielestään edelleen ajankohtaisia.
Berliinin muuri oli murtunut 1989. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomi haki 1990-luvun alussa EU-jäsenyyttä. Keski- ja Itä-Euroopan sosialistiset maat kokivat olevansa hukassa ja halusivat nekin kiihkeästi päästä eurooppalaiseen perheeseen sekä saada tiekartan ja suunnan. Liikanen kuvasi, miten kesken Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen Kööpenhaminassa tehtiin suuntaa antava päätös, jonka mukaan näillä mailla oli oikeus hakea jäsenyyttä, jos ne ensin hyväksyivät EU:n perusarvot ja oikeusvaltioperiaatteen.
Historiallinen, suuri muutos EU:n integraatiossa oli päätös Euroopan talous- ja rahaliitosta joulukuussa 1995 Madridissa. Liikanen korosti, että merkittävin Euroopan talous- ja rahaliittoa täydentävä päätös tehtiin 2012, kun luotiin pankkiunioni.
Tietotekniikan vallankumouksesta Liikanen kertoi esimerkkinä EU-sääntelyn kautta tapahtuneen laajakaistan vapauttamisen kilpailulle 1999. Siihen asti harvinainen ja kallis laajakaista levisi sen jälkeen kaikkialle. Hän mainitsi rinnakkaisilmiöinä myös yhteisen eurooppalaisen standardin ja Nokian nousutarinan, jonka mahdollisti kilpailun vapauttaminen.
Kestävä kehitys puolestaan nostettiin ykkösteemaksi Göteborgin huippukokouksessa 2001. Kaikista lainsäädäntöaloitteista päätettiin ryhtyä tekemään vaikuttavuusanalyysi, jossa käsitellään aloitteiden taloudelliset, ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset.
Kiina liittyi Maailman kauppajärjestöön (WTO) vuonna 2001 ja palasi suureksi toimijaksi maailmantaloudessa 150 vuoden tauon jälkeen. Kiinan talouden kasvu on ollut sittemmin paljon silloin arvioitua nopeampaa.
Katainen: EU on erilainen kuin 25 vuotta sitten
Katainen totesi, että EU:n kansainvälinen rooli on nykyään aivan toisella tasolla kuin 25 vuotta sitten, koska maailma ympärillä on muuttunut. EU on maailman vaurain yhtenäismarkkina ja suurin kaupankävijä. Jos esimerkiksi kiinalainen yritys haluaa myydä tavaraa EU-markkinalla, sen pitää sopeutua EU:n pelisääntöihin.
Esimerkkinä EU:n arkipäiväistymisestä Katainen mainitsi kansalaisten kasvaneet odotukset EU:ta kohtaan. Eurobarometrista käy ilmi, että Suomessa ja myös muualla Euroopassa EU:n odotetaan olevan vahvempi sosiaalipolitiikassa ja terveyskysymyksissä. Komissiolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa tehdä päätöksiä sosiaalipolitiikasta, mikä kertoo hänen mielestään siitä, että paljosta EU:n parjaamisesta huolimatta kansalaiset luottavat unioniin ja odottavat siltä tulevaisuudessa yhä enemmän.
Katainen korosti, ettei EU silti saa olla suomalaisille – eikä muillekaan – kyllä/ei -asia. Hän toivoisikin EU-budjettiin ja elvytyspakettiin kytkeytyvän Eurooppa-keskustelun johtavan siihen, että suomalaiset poliitikot kertoisivat, minkä asioiden puolesta he haluavat taistella kehittäessään Eurooppaa ja mihin suuntaan he haluavat unionia viedä.
Urpilaisella vahva usko Euroopan unioniin
Urpilainen puolestaan kertoi kuuluvansa siihen sukupolveen, jolle historiallinen EU-kansanäänestys oli yksi ensimmäisiä mahdollisuuksia käyttää äänioikeutta. Nuoren ihmisen näkökulmasta Suomen liittyminen Euroopan unioniin toi valtavasti uusia mahdollisuuksia. Urpilaiselle eurooppalaisuus tarkoittaa ensisijaisesti kuulumista arvoyhteisöön, mutta sen ohella Eurooppa tarjoaa niin nuorille kuin muillekin vapauden liikkua, lähteä töihin tai opiskelemaan toiseen EU-maahan. Urpilainen pohti, osaammeko me suomalaiset tätä riittävästi arvostaa ja totesikin koronakriisin mahdollisesti nostaneen vapaudet kaikkien rajoitusten myötä uudelleen esiin.
2000-luvun taitteessa vallitsi valtava Eurooppa-innostus: samaan aikaan puhuttiin EU:n integraation syventymisestä ja EU:n laajentumisesta, mikä kulminoitui EU:n yhteisvaluuttaan euroon. Myöhemmin Urpilainen kertoi kokeneensa Euroopasta myös sen toisen puolen finanssikriisin muuttuessa eurokriisiksi, joka koetteli niin suomalaisten luottamusta EU:hun kuin jäsenmaiden keskinäistäkin luottamusta. Urpilainen muisteli tuolloin usein pohtineensa kysymystä luottamuksesta: voimmeko luottaa toisiimme, ja onko olemassa kaikelle yhteistyölle välttämätöntä luottamusta. Kriisistä selvittiin Urpilaisen mielestä lopulta kuitenkin hyvin.
Urpilainen kertoi, että alku komissaarin tehtävässä viime joulukuussa oli vauhdikas: uusi komissio lähti hyvin liikkeelle ja sillä oli vahva poliittinen tahtotila – ja sitten tuli korona. Komission sisältä katsottuna korona on vahvistanut hänen uskoaan Euroopan unioniin ja yhteenkuuluvuudentunnettaan sen kanssa. Koronakriisi on osoittanut, että EU:ssa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä nykyisten ja tulevien kriisien ratkaisemiseen. Hänestä tapa, jolla elvytyspaketista ja rahoituskehyksistä sovittiin heinäkuussa, osoittaa poikkeuksellista kykyä etsiä kompromissia ja tehdä yhteistyötä. Sopimuksen syntyminen on myös osoitus luottamuksen palautumisesta.
Eurooppa on hänen mukaansa selvinnyt koronakriisin hoidosta poikkeuksellisen hyvin moneen muuhun maanosaan verrattuna. Eurooppa on ottanut globaalia johtajuutta, jota sen Urpilaisen mielestä kuuluukin ottaa. Hän toivoo roolin vahvistuvan entisestään tulevaisuudessa.
Yleisö nosti keskusteluun ajankohtaisia EU-kysymyksiä
Komissaareille esitetyt yleisökysymykset käsittelivät oikeusvaltioperiaatetta, Puolan poliittista kehitystä ja ihmisoikeusrikkomuksia, EU:n elvytyspakettia ja siihen liittyvää keskustelua sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Liikanen käsitteli aluksi oikeusvaltioperiaatetta. Hänestä pandemiasta keskusteltaessa siihen liittyy ongelma: EU:n pitäisi olla vahvempi, mutta sitten se ei kuitenkaan saisi tehdä mitään. Jos katsotaan, että EU:n pitää olla vahva toimija ja sen pitää toimia lakiin ja perussopimukseen nojaten, kuka tulkitsee, onko toiminta näiden mukaista? Katainen puolestaan kertoi yllättyneensä siitä, etteivät oikeusvaltioperiaate ja sen perusarvot olleetkaan juurtuneet Euroopassa syvempään kuin nyt on nähtävissä. Hänen mielestään oikeusvaltioperiaatteen rapautuminen esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on tunnustettava yhdeksi Euroopan suurimmaksi ongelmaksi, joka nakertaa EU:ta sisältäpäin. Hän pitää hyvänä sitä, että Suomi on toiminut aktiivisesti oikeusvaltioperiaatteen puolustamisessa ja ratkaisujen etsimisessä.
Katainen vastasi kysymykseen siitä, pitäisikö perussopimuksiin saada tiukennuksia ihmisoikeuksiin liittyen. Hän ei nähnyt perussopimuksia ongelmana, vaan sen, että tietyt jäsenmaat eivät ole kunnioittaneet perussopimuksen ihmisoikeuksiin viittaavia kirjauksia eikä EU:lla ole kovinkaan vahvoja välineitä puuttua tähän. Kataisen mielestä jäsenmaiden päättäessä perusoikeusrikkomusten tapahtuneen on aluetukirahojen jäädyttäminen yksi tapa, jolla EU voisi pyrkiä painostamaan jäsenmaita muuttamaan sopimuksia rikkonutta toimintaa.
Urpilainen totesi, että oikeusvaltiokysymys liittyy myös kysymykseen EU:n päätöksenteosta. Niin kauan kuin päätöksiä tehdään yksimielisyysperiaatteen mukaisesti, on EU:lla hyvin vähän työkaluja puuttua jäsenmaissa tapahtuviin rikkomuksiin tai ongelmiin. Urpilainen näki, että määräenemmistöpäätösten käyttöönotolle olisi tarvetta, ja päätökset tehostaisivat myös unionin kykyä toimia ja reagoida nopeammin.
EU:n tulevaisuus – miten tästä eteenpäin?
Keskustelun lopuksi komissaarit pohtivat, mihin heidän mielestään niin Suomen kuin muidenkin jäsenmaiden pitäisi panostaa, jotta EU pysyisi Suomelle relevanttina myös tulevaisuudessa, ja mihin asioihin EU:n ja Suomen tulisi keskittyä.
Urpilaisen mielestä EU:n legitimiteetti perustuu siihen, että ihmiset antavat oikeutuksen EU:n olemassaololle. Oikeutus puolestaan pohjautuu siihen, että EU:n nähdään aidosti tuovan lisäarvoa ihmisten arkeen. Lisäarvoa voidaan luoda varmistamalla, että EU on edelläkävijä esimerkiksi hiilineutraaliudessa, hyvinvoinnissa ja kestävän taloudenpidon turvaamisessa samoin kuin teknologian eettisessä hyödyntämisessä ja ilmastokriisin ratkaisemisessa.
Hänen mielestään demokratioiden allianssin rakentamisesta ja sääntöperustaisen kansainvälisen yhteistyön sekä ihmisoikeuksien puolustamisesta, teknologian eettisestä ja tehokkaasta käyttöönotosta ja ilmastokriisin ratkaisemisesta syntyy sellainen missio EU:lle tuleville vuosille, joka onnistuessaan osoittaa kansalaisille EU:n olemassaolon oikeutuksen ja vahvistaa kansalaisten uskoa järjestelmään.
Katainen puolestaan haluaisi keskittyä kolmeen tavoitteeseen. Ensimmäinen on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan syventäminen. Katainen painotti olevan selvää, että meidän on EU:ssa kyettävä puolustamaan itseämme ja toisiamme erilaisissa kriiseissä ja pystyttävä tiivistämään yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.
Toiseksi EU:n pitää keskittyä uuden talousjärjestelmän luomiseen, joka perustuu hiilineutraalisuuden ja datan käytön pelisääntöjen määrittelyyn. Eurooppa voi sisämarkkinoitaan kehittämällä ja hiilineutraaliin teollisuuteen investoimalla tulla maailman kilpailukykyisimmäksi alueeksi ja olla samalla se taho, joka määrittelee eettisesti kestävän datan käytön periaatteet.
Kolmanneksi Katainen kertoi haluavansa keskittyä taloudellisen integraation syventämiseen ja näkevänsä luottamuksen ja taloussäännöstön vahvistamisen olevan tarpeen. Katainen toivoisi suomalaisen EU-keskustelun menevän eteenpäin siitä, tuleeko komission nyt ottamasta velasta pysyvä vai tilapäinen. Sen sijaan nyt kannattaisi puhua vakaus- ja kasvusopimuksen tulevaisuudesta ja siitä, mitä sillä halutaan saavuttaa.
Liikanen oli hyvin pitkälle samaa mieltä Urpilaisen ja Kataisen esittämistä näkökohdista. Hänen mielestään ulkorajojen yhteinen valvonta ja vapaa sisäinen liikkuvuus on nyt hieman harmillisesti jäänyt varjoon. Liikasen mukaan EU:n keskipitkän aikavälin tavoitteen tulisi olla, että EU:lla on tehokas yhteinen ulkorajojen hallinta ja yhteinen turvapaikkapolitiikka. Näillä voidaan turvata myös vapaa liikkuvuus EU:n sisällä.
Samalla Liikanen kertoo olevansa huolissaan kasvavasta antiglobalisaation aallosta, jota esimerkiksi koronaviruspandemia voi nopeuttaa. Jos kansainvälinen kauppa vähenee tai hidastuu ja kaupan esteet lisääntyvät, se hidastaa väistämättä elintason kasvua, josta kärsivät erityisesti köyhimmät maat. Kasvulla ja vapaalla maailmankaupalla estetään esimerkiksi syrjäytymistä ja eriarvoisuuden kasvua. Liikanen painotti, että on rakennettava poliittinen linjaus, jossa puolustamme globaalia vapaata kauppaa mutta samalla luomme talouskasvua, josta kaikki voivat hyötyä.
Voit katsoa tallenteen EU:n tulevaisuuskeskustelusta täällä.
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 9. syyskuuta 2020
- Laatija
- Suomen-edustusto