Euroopan komissio julkisti lokakuussa 2021 ensimmäistä kertaa strategian, joka tähtää antisemitismin torjuntaan ja juutalaisuuden vaalimiseen Euroopassa. Strategiaa sekä Suomen toimia antisemitismin kitkemiseksi ja ehkäisemiseksi puitiin Helsingissä 5.4. Eurooppasalissa järjestetyssä paneelikeskustelussa.
Yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta juutalaisesta kokee antisemitismin kasvaneen asuinmaassaan. Siitä aiheutuneen korostuneen turvattomuuden tunteen vuoksi juutalaisista 38 prosenttia on pohtinut muuttoa pois kotimaastaan. Lisäksi Euroopassa on 2010-luvulla koettu useita juutalaisyhteisöön kohdistettuja väkivaltaisia iskuja.
Suomi ei ole poikkeus näistä kehityskuluista. Vaikka vuonna 2019 toteutetun Eurobarometrin mukaan vain yksi neljästä suomalaisesta näkee antisemitismin olevan Suomessa ongelma, kokee Suomen pieni ja elinvoimainen juutalaisyhteisö antisemitismiä jokapäiväisessä elämässään. Ääriliikkeet ovat marssineet kaupunkien kaduilla ja lyhtypylväisiin on liimattu ”sionismia vastaan” -tarroja. Verkon keskustelualustoilla antisemitistinen loanheitto on puolestaan arkipäivää.
Verkossa esiintyvä antisemitismi heijastuu myös sen ulkopuolelle
EU julkisti lokakuussa 2021 antisemitismin torjuntaan ja juutalaisuuden vaalimiseen keskittyvän strategian. Euroopan komissiossa antisemitismin torjuntatyötä koordinoiva Katharina von Schnurbein saapui huhtikuun alussa Helsinkiin keskustelemaan strategiasta sekä EU:n ja Suomen työstä antisemitismin torjumiseksi. Vierailunsa aikana von Schnurbein tapasi virkamiehiä, poliitikkoja sekä juutalaisyhteisöjen edustajia ja keskusteli heidän kanssaan juutalaisyhteisön tilasta ja antisemitismistä Suomessa. Paneelikeskustelun aluksi pitämässään alustuspuheessa von Schnurbein korosti, että antisemitismi on ikään kuin yhteiskunnan kanarialintu hiilikaivoksessa.
”Historiallisesti joka kerta kun juutalaiset ovat tunteneet olonsa turvattomaksi Euroopassa on se ollut huono merkki koko Euroopalle. Antisemitismi ei sitä kautta ole uhka ainoastaan juutalaisille vaan meille kaikille. Eurooppa voi menestyä vain silloin, kun kaikki vähemmistömme voivat menestyä”, von Schnurbein painotti.
Von Schnurbeinin mukaan antisemitismi on nykyisin useimmiten lähtöisin verkosta. Se ei kuitenkaan jää verkkoon vaan heijastuu myös reaalimaailmaan. Von Schnurbein näkeekin esimerkiksi EU:n digimarkkinasäädöksen olevan avainroolissa, jotta sosiaalisen median alustoja voidaan patistaa puuttumaan vihapuheeseen ja poistamaan sitä entistä hanakammin. Strategiassa toimia odotetaan myös EU:n jäsenmailta.
”Suomessakin on olemassa strategia rasismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumiseksi, mutta pyydämme jäsenmaita nyt kehittämään juuri antisemitismin ehkäisyyn keskittyviä toimenpiteitä. Jäsenmaat ovat sopineet laativansa kansalliset suunnitelmat antisemitismin torjumiseksi vuoden 2022 loppuun mennessä”, von Schnurbein kuvasi.
Myös Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov korosti omassa alustuspuheessaan, että Euroopan ja Suomen on nyt aika ryhtyä tuumasta toimeen.
”Taistelu antisemitismiä vastaan on kriittisen tärkeää koko Euroopan tulevaisuuden kannalta. Suomessa on tehty toimia esimerkiksi opetuksessa, mutta vielä riittää tehtävää. Juutalaisuus on tärkeä osa Euroopan kulttuuria, ja meidän on yksinkertaisesti tehtävä enemmän torjuaksemme antisemitismiä. Strategia ja muut suunnitelmat ovat tälle vasta alkusoittoa”, Ben-Yaakov korosti.
Yaron Nadbornik: ”Antisemitismiä on mahdotonta torjua, jos sitä ei tunnisteta”
Suomessa esiintyvää antisemitismiä ja toimia sen kitkemiseksi pohtivat paneelikeskustelussa oikeusministeriön demokratia- ja julkisoikeusosaston osastopäällikkö Johanna Suurpää, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik sekä Opetushallituksen opetusneuvos Kristina Kaihari. Keskustelun moderaattorina toimi Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms.
Nadbornik aloitti kertomalla juutalaisyhteisön Suomessa kohtaamasta antisemitismistä. Vaikka yhteisö saa elää elämäänsä yleensä rauhassa, joutuvat sen jäsenet kuitenkin liian usein antisemitistisen häirinnän ja uhkailun kohteeksi. Tyypillisessä tapauksessa juutalainen nimi voi johtaa vihakirjeen tai vihasähköpostien saamiseen, tai kaupungilla voi törmätä juutalaisvastaisiin tarroihin. Tapauksista vain harva johtaa poliisitutkintaan. Taustalla on Nadbornikin mukaan poliisin ja viranomaisten ymmärtämättömyys antisemitismistä.
”Antisemitismiä on mahdotonta torjua, jos sitä ei tunnisteta. Viharikoksia tai antisemitismiä ei ole määritelty laissa, minkä vuoksi iso osa antisemitismistä ei ole laitonta. On hankalaa, jos viharikoksen ilmoittamisen yhteydessä poliisille täytyy selittää, mikä rikos on kyseessä, mitä laki siitä sanoo ja miten se on laitonta, ennen kuin poliisi toimii. Viharikosten torjunta ei vaikuta olevan prioriteettiasia poliisille, ja muidenkin viranomaisten kohdalla voi törmätä ajatukseen, ettei Suomessa esiintyisi antisemitismiä. Tämä on valitettavasti lähtötaso tilanteen osalta”, Nadbornik kertoi.
Johanna Suurpää myönsi, että tietoutta antisemitismistä on syytä lisätä. Suurpää kertoi oikeuministeriön johdolla valmisteltavasta rasismin vastaisesta toimintaohjelmasta, joka luo puitteet kaikelle antirasistiselle työlle Suomessa. Raamien ohella ohjelmassa rakennetaan myös toimintasuunnitelmat yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa, ja tätä kautta ohjelmaan sisältyy juuri antisemitismin torjuntaan keskittyviä toimenpiteitä. Myös poliisia on tarkoitus ohjeistaa puuttumaan vihapuheeseen nykyistä paremmin.
Strategian osana pyritään lisäksi keräämään enemmän tilastotietoa arjessa kohdatusta rasismista ja vihapuheesta, vaikka tapaukset eivät täyttäisikään rikoksen tunnusmerkkejä. Tiedon avulla voidaan paremmin mitata, kuinka paljon rasismia ja vihapuhetta yhteiskunnassa esiintyy, ja suunnitella toimenpiteitä niiden torjumiseksi.
Suurpää korosti vielä erityisesti kansalaisjärjestöjen keskeistä roolia.
”Monet eivät hae apua, koska he eivät tiedä, mistä sitä voisi saada, tai uskovat, ettei mitään tapahtuisi. Siksi meidän tulee tehdä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa tiedon tarjoamiseksi. Kaikki tämä työ pätee yhtä lailla myös antisemitismin torjuntaan”, Suurpää totesi.
Kristina Kaihari keskittyi puolestaan koulutukseen ja koulujen rooliin antisemitismin torjunnassa. Kaihari totesi, että esimerkiksi holokausti ja sitä kautta myös juutalaisten ja antisemitismin historia ovat osa opetussuunnitelmaa, vaikka kouluilla onkin laaja vapaus päättää, miten ja millä materiaaleilla aiheita käsitellään. Kaiharin mukaan Opetushallituksessa myös laaditaan kouluille jaettavaa materiaalia juuri antisemitismistä.
”Käänsimme hiljattain YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOn laatiman oppaan antisemitismin ehkäisystä kouluissa, ja loimme materiaaleja ja verkkosivuja yhdessä juutalaisyhteisön kanssa. Suomessa on myös lukioiden verkosto, joka järjestää holokaustista valinnaisen kurssin, johon kuuluu vierailu Auschwitziin”, Kaihari kertoi.
Paneelikeskustelun jo päätyttyä Risto Huvila, Holokaustin uhrien muisto ry:n varapuheenjohtaja, kertoi saliin kokoontuneelle yleisölle, että työ antisemitismin torjumiseksi oli juuri ottanut askeleen eteenpäin: joukko kansanedustajia oli samana päivänä päättänyt antisemitismiä vastustavan ryhmän perustamisesta.
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 10. toukokuuta 2022
- Laatija
- Suomen-edustusto