EU tarvitsee oman talousarvionsa eli budjetin, jotta se voi saavuttaa poliittiset painopisteensä ja investoida suuriin hankkeisiin, joita useimmat yksittäiset EU-maat eivät pystyisi rahoittamaan yksin. EU:n talousarviossa on aina pyritty yhdistämään resursseja, vastaamaan yhteisiin haasteisiin ja auttamaan kaikkia EU-maita ja niiden kansalaisia.
EU:n talousarvio ei ole nollasummapeli, sillä EU-jäsenyydestä on etua kaikille. Kaikki EU-maat hyötyvät sisämarkkinoihin osallistumisesta sekä muuttoliikkeen, terrorismin, ilmastonmuutoksen ja pandemioiden kaltaisten haasteiden ratkaisemisesta yhteistyössä. EU:n talousarvion kautta mm. parannetaan kuljetus-, energia- ja tietoliikenneverkostoja, nykyaikaistetaan julkisia palveluita ja kehitetään huipputason lääketieteellistä hoitoa kaikkien EU-maiden, niiden kansalaisten ja yritysten hyväksi.
Monivuotinen rahoituskehys (englanniksi Multiannual Financial Framework, MFF) ohjaa EU:n vuosittaisia talousarvioita. Monivuotinen rahoituskehys vahvistetaan vähintään viiden vuoden jaksolle, mutta käytännössä rahoituskehykset ovat olleet seitsemän vuoden mittaisia. Nykyinen rahoituskehyskausi kattaa vuodet 2021–2027.
Vuosittain laadittava EU:n talousarvio on kooltaan noin yksi prosentti EU-maiden yhteenlasketusta vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Vuoden 2025 EU-budjetin maksusitoumukset ovat yhteensä 199,4 miljardia euroa ja maksumäärärahat yhteensä 155,2 miljardia euroa.
Komissio esitti heinäkuussa 2025 ehdotuksensa seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Komission ehdottaman kunnianhimoisen ja dynaamisen budjetin koko olisi lähes 2 biljoonaa euroa, mikä vastaa 1,26:ta prosenttia vuosien 2028–2034 keskimääräisestä bruttokansantulosta EU:ssa.
EU:n budjetti Suomessa
EU:n Suomelle myöntämästä rahoituksesta suurin osa on osoitettu maataloudelle ja maaseudun kehittämiselle. Maatalouden saama tuki on erityisen tärkeää Suomelle sen maantieteellisestä sijainnista, pienistä maatiloista, ankarasta ilmastosta ja suurista etäisyyksistä johtuen. EU:n tuki on myös avainasemassa maatalouden ympäristöjalanjäljen pienentämisessä. Tutkimus ja innovointi (Horisontti Eurooppa) on toiseksi suurin menoluokka. Kolmanneksi suurin osuus EU-rahoituksesta menee Suomessa alueiden kehittämiseen.
Valtiovarainministeriön laskelmat Suomen maksuista ja tuloista (2023): EU-jäsenyys maksoi viime vuonna Suomelle 150 euroa asukasta kohden - Valtiovarainministeriö
EU:n monivuotinen rahoituskehys 2021–2027
EU-johtajat sopivat heinäkuussa 2020 vuosien 2021–2027 rahoituskehyksestä ja NextGenerationEU-elpymisvälineestä, jotka ovat suuruudeltaan yhteensä 2,018 biljoonaa euroa käypinä hintoina. Niiden rahoituksella on vauhditettu jäsenmaiden talouksien uudelleen käynnistämistä ja Euroopan elpymistä koronapandemian seurauksista. Tuloksena on vihreämpi, digitaalisempi ja selviytymiskykyisempi Eurooppa.
NextGenerationEU (EU:n elpymisväline)
EU:n talousarvio Euroopan elpymissuunnitelman moottorina
EU:n pitkän aikavälin budjetti vuosiksi 2021–2027
EU:n pitkän aikavälin budjetti 2021–2027 ja NextGenEU: Facts and Figures
Kuinka EU:n budjetti toimii?
Euroopan unionin vuosittainen talousarvio perustuu monivuotiseen rahoituskehykseen. Vuotuiset talousarviot hyväksytään rahoituskehyksen puitteissa. Monivuotinen rahoituskehys muodostaa puitteet EU:n rahoitussuunnittelulle ja budjettikurille, ja sillä varmistetaan EU:n menojen ennakoitavuus.
Talousarviosta päättävät yhdessä komissio, neuvosto ja parlamentti seuraavasti:
- komissio laatii talousarvioesityksen
- kansalliset hallitukset (neuvosto) ja Euroopan parlamentti voivat tehdä esitykseen muutoksia
- kansallisten hallitusten (neuvosto) ja Euroopan parlamentin (edustaa Euroopan kansalaisia) tulee hyväksyä budjetti.
Mistä rahat tulevat?
EU-budjetti rahoitetaan seuraavista lähteistä:
- jäsenmaiden bruttokansantuloon perustuvat maksuosuudet
- tullimaksut, joita peritään EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista
- jäsenmaiden alv-perusteiset maksuosuudet
- vuodesta 2021 alkaen talousarvioon otettiin uutena tulolähteenä kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuva rahoitusosuus
- muut tulot, kuten edeltävän vuoden maksuista yli jääneet EU:n tulot, EU:n kilpailulainsäädäntöä rikkoville yrityksille määrättävät sakot sekä palautukset
- NextGenerationEU-välineen rahoittamiseksi komissio laskee liikkeeseen joukkovelkakirjoja rahoitusmarkkinoilla. Näin hankittu rahoitus maksetaan takaisin viimeistään vuonna 2058.
Kuka päättää rahoista?
Budjettikaudella 2021–2027
- kansalliset viranomaiset hallinnoivat noin kolmea neljäsosaa talousarviomenoista yhdessä komission kanssa (yhteinen hallinnointi)
- komissio ja sen virastot ja edustustot hallinnoivat noin 18:aa prosenttia EU:n talousarviosta (suora hallinnointi)
- muut kansainväliset organisaatiot, kansalliset virastot tai EU:n ulkopuoliset maat hallinnoivat noin kahdeksaa prosenttia EU:n talousarviosta (välillinen hallinnointi)
- NextGenerationEU-välineen osalta 90 prosenttia varoista kanavoidaan EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen kautta, ja komissio hallinnoi niitä suoraan. Elpymis- ja palautumistukivälineestä myönnetään avustuksia ja lainoja uudistusten ja investointien tukemiseen EU-maissa yhteensä 650 miljardin euron edestä.
Vastuu talousarvion toteuttamisesta on viime kädessä komissiolla. Sen on varmistettava, että jokainen käytetty euro kirjataan ja sen käyttö on ollut perusteltua. Jos varoja on myönnetty aiheettomasti, komissio perii rahat takaisin yhteistyössä kyseisten EU-maiden kanssa.
EU:n tilintarkastuksesta vastaa Euroopan tilintarkastustuomioistuin. Parlamentti myöntää komissiolle talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden neuvoston suosituksesta.
Kuinka vuosittainen EU:n talousarvioprosessi toimii?
EU:n vuotuiseen talousarvioon liittyvän prosessin elinkaari on kolme vuotta. Seuraavan vuoden talousarvion valmistelu kestää useita kuukausia. Talousarvion toteuttamisesta huolehtivat Euroopan komissio ja jäsenmaat tai EU:n ulkopuoliset maat ja kansainväliset organisaatiot. Varojen käyttöä valvovat komissio ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin varainhoitovuoden päätyttyä.
EU:lla on käytössään useita eri välineitä, joilla tutkitaan EU-varojen väärinkäyttöä.