Elintarvikkeen nimisuoja kertoo laadusta ja alkuperästä

EU:n nimisuojajärjestelmä auttaa tuottajia sanoittamaan elintarvikkeidensa erityisyyttä. Suomessa nimisuojaa ei kuitenkaan hyödynnetä yhtä rohkeasti kuin Etelä-Euroopassa, jossa tuotteisiin liittyvillä tarinoilla edistetään matkailua. Puruvedellä aineeton kulttuuriperintö on liitetty osaksi paikallisen muikun markkinointia ja nimisuojaa. 

Champagne, Mozzarella, Feta, Parmigiano Reggiano, Jamón Serrano ja Pizza Napoletana ovat esimerkkejä tunnetuista eurooppalaisista tuotteista, joille Euroopan komissio on myöntänyt nimisuojan. Suoja estää väärinkäytöksiä, sillä mistään muusta tuotteesta ei saa käyttää samaa nimeä. Yhteensä tuotteita on vajaat neljä tuhatta. Nimisuoja on myös lupaus siitä, että elintarvikkeen tai alkoholijuoman tuotantotavat ja koostumus ovat tiedossa ja tuote on jollain tavalla erityinen. 

Erityisyys voi perustua esimerkiksi maaperään, ilmastoon, osaamiseen, maineeseen, tietotaitoon tai immateriaalisiin asioihin. ”Tällöin laadun käsite laajenee niin, että se ei ole vain mikrobiologiaa, aistinvaraisia ominaisuuksia tai hygieniaa vaan jokin kuvailtu lisäarvo”, kertoo Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Marjo Särkkä.

Särkkä jatkaa, että tuotekuvauksessa on esimerkiksi kerrottu, mihin juuston hyvä maku perustuu. Se voi perustua muun muassa ravintoon, jota on syötetty eläimille, joiden maidosta tuote on tehty. Kuvausten pitää kuitenkin perustua faktoihin ja olla tarkkaan dokumentoituja. 

Siinä missä keski- ja eteläeurooppalaiset ovat onnistuneet tarinallistamaan tuotteitaan, Suomessa ei Särkän mielestä osata kunnolla markkinoida paikallisen ruoan erityisominaisuuksia, kuten raaka-aineiden puhtautta. Tunteisiin vetoavat kuvaukset puhtaudesta olisivat myyntivaltti. Pienet toimijat ovat kuitenkin usein kiinni operatiivisessa työssä eivätkä ehdi miettimään tuotteidensa brändäystä.

Muikku heijastaa järven elinympäristöä 

Nimisuojia on kolmenlaisia. Suojattu alkuperänimitys (SAN) tarkoittaa, että tuotteen ominaisuudet pohjautuvat maantieteelliseen alueeseen ja että tuote on valmistettu tietyn alueen raaka-aineista ja myös pakattu alueella. Kun tuotteen laatu, maine tai muu ominaispiirre johtuu pääosin sen maantieteellisestä alkuperästä ja ainakin yksi tuotantovaiheista tapahtuu kyseisellä alueella, on kyseessä suojattu maantieteellinen merkintä (SMM). Aito perinteinen tuote (APT) on valmistettu käyttäen tiettyä menetelmää tai reseptiä, mutta sen valmistus ei ole sidoksissa mihinkään maantieteelliseen alueeseen. 

Suomalaisia nimisuojattuja tuotteita on tällä hetkellä 14. Yksi elintarvike, jossa nimisuojaa voisi Suomessa hyödyntää huomattavasti enemmän, on luonnonkala. ”Se on ympäristöystävällistä, terveellistä ja kestävästi pyydettyä. Nimisuojamerkinnällä näitä seikkoja voisi korostaa”, Marjo Särkkä sanoo. Tällä hetkellä nimisuojajärjestelmään kuuluu kaksi kotimaista kalaa: Kitkan viisas ja Puruveden muikku.

Puruvedellä kestävä kalastus perustuu perinteiseen pyyntitapaan. ”Puruveden nuottausperinne on ainutlaatuinen esimerkki katkeamattomasta nuottauskulttuurista Suomessa. Se on jatkunut taukoamatta ainakin yli seitsemänsataa vuotta”, kertoo tutkija ja ammattikalastaja Tero Mustonen. 

Erilaiset hankkeet ja viranomaisten tekemä brändäys eivät aina hyödytä kalastajia itseään. Puruvedellä kalastajat alkoivat itse miettiä, miten nostaa sekä kalan että ammatin arvoa. ”Vapaasti pyydetyllä kalalla ei juuri ole arvoa, mutta tuotantokustannukset ovat korkeat. Samaan aikaan kasvatettu tuontikala on vienyt merkittävän osuuden markkinoista”, Mustonen kertaa syitä, miksi alueen kalastajat lähtivät hakemaan Puruveden muikulle nimisuojaa.   

Nimisuojan Puruveden muikku sai vuonna 2013. Nimisuojapäätös perustuu sekä alueelliseen kulttuuriperintöön että kalan biologisiin ominaisuuksiin. Nimisuojaa saa käyttää Puruveden muikun myynnissä vain, jos se on kalastettu perinteisellä tavalla rysällä tai nuottaamalla, ei esimerkiksi troolaamalla.

Toinen peruste on kalan ominaisuudet. Puruveden muikku on pehmeäruotoinen, ja se sisältää paljon D-vitamiinia mutta ei juuri lainkaan elohopeaa. ”Puruvesi on täysin poikkeava järviallas, sillä se on todella kirkasvetinen. Se pitää sisällään hyvin vähän ravinteita, ja auringonvalo pääsee siellä tunkeutumaan hyvin syvälle. Ravintoketjut, joissa muikkuparvet kehittyvät, heijastavat näitä prosesseja”, Mustonen kertoo erityisyyden syistä. 

Nimisuoja nostaa tuotteen arvoa

Aiemmin myös muita muikkuja saatettiin myydä puruvetisinä. Nimisuoja helpottaa sen valvomista, että näin ei enää tehdä. ”Kaikki tuotantoketjun tahot aina asiakkaalle asti voivat olla varmoja siitä, että tämä on turvallista ja hyvälaatuista Puruveden muikkua”, Tero Mustonen sanoo. 

Nimisuojan saamisen jälkeen Mustonen kiersi vajaat kymmenen vuotta Euroopan pienammattikalastajien järjestön tilaisuuksissa ja kansainvälisissä ruokatapahtumissa kertomassa suomalaisesta kalasta. Nyt tuo työ alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta. 

Nimisuojaa saavat käyttää kaikki Puruveden ammattikalastajat. Lumimuutos-osuuskunnalla on kalastuksen ja nuottauksen lisäksi oma kalastusvarikko ja jalostuslaitos, jossa muikut perataan käsin ja pakataan. Kalastajat hoitavat myös tuotteen myynnin kalatukun sijaan. ”Näin on päästy siihen, että nimisuojan arvo on pikkuhiljaa alkanut siirtymään artesaanituotteen hintaan”, Mustonen kertoo.  

Tällä hetkellä osuuskunnan muikkujen pääasialliset markkina-alueet ovat Pohjois-Karjala sekä pääkaupunkiseutu. Lisäksi niitä myydään jonkin verran Belgiaan ja todennäköisesti piakkoin myös Lontooseen ja Saksaan. 

Merkistä vetoapua ruokamatkailuun

EU:n nimisuojajärjestelmän tavoitteena on edistää monipuolista maataloustuotantoa ja varmistaa, että tuote on oikeasti sitä, mitä se väittää olevansa. ”Esimerkiksi kesän alussa torit ovat täynnä suomalaista mansikkaa, mutta aika suurella todennäköisyydellä seassa on myös muualta tullutta”, Marja Särkkä kertoo. Suomessa Ruokavirasto ohjeistaa nimisuojan käyttöä, ja paikallinen terveysvalvonta puuttuu tarvittaessa väärennöksiin. 

Nimisuojaa voi hakea ryhmä, ei yksittäinen yritys. Ruokaviraston hyväksynnän jälkeen hakemus siirtyy EU-tason käsittelyyn, jossa on tällä hetkellä seitsemän suomalaista tuotetta: Savolainen mustikkakukko, Pohjalainen leipäjuusto, Kainuulainen juustoleipä, Yläsavolainen muurinpohjalettu, Savolainen talkkuna, Simojärven muikku ja Aitoo perunarieska.

Hakemus- tai selvittelyasteella on kymmenkunta tuotetta. ”Ja yhdessä Ruotsin kanssa on valmisteilla hakemus pohjoismaisesta mustikasta. Sillä haetaan voimaa markkinat vallannutta pensasmustikkaa vastaan”, Särkkä sanoo. 

Vain joka kymmenes kuluttaja tuntee nimisuojamerkinnän, mutta esimerkiksi ruokamatkailussa sitä voisi hyödyntää paljon enemmän. ”Jos olet menossa matkalle, voit tsekata, onko alueella alkuperämerkittyjä tuotteita ja maistaa jotain erityistä paikallista”, Särkkä sanoo. Tietoa kaikista nimisuojatuotteista kuvauksineen löytyy EU:n eAmbrosia-tietokannasta kaikilla EU-kielillä. Aitoja makuja -sivustolla on kuvaukset suomalaisista nimisuojatuotteista ja ohjeita nimisuojan hakemiseksi. Lue tästä lisää vastuullisesta kalastamisesta ja katso Lumi-osuuskunnan videot nuottauksesta.

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli