Ylpeyttä, ei ennakkoluuloja

Tänä vuonna covid-19-pandemia sotki suunnitelmat. Pride-tapahtumat on joko peruttu tai ne järjestetään verkossa. Niiden henkimää solidaarisuutta, osallisuutta ja hyväksyntää tarvitaan siitä huolimatta – ja aivan erityisesti nyt vallitsevassa tilanteessa. Pandemia on voimistanut jo aiemmin vallinneita systeemisiä vinoutumia, joiden sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset vähemmistöille ovat karuja ja mahdollisesti pitkäkestoisia. Pandemia tai ei, muutoksen tuulet puhaltavat, ja siksi meidän on taisteltava sellaisen tulevaisuuden puolesta, jossa kaikilla ihmisillä on mahdollisuus elää vapaina syrjinnästä, epäoikeudenmukaisuudesta ja kaikista kaltoinkohtelun muodoista rotuun, etniseen alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin katsomatta.

Viime vuosikymmeninä monissa maissa on tapahtunut jonkin verran edistystä tasa-arvopolitiikan alalla.

Homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistamisen myötä yhä useammat maat ovat antaneet syrjintää ja vihan eri ilmenemismuotoja torjuvia lakeja ja tunnustavat sateenkaariperheet ja sukupuolellisen moninaisuuden. Edistyksestä huolimatta hlbti+ -ihmisten tasa-arvo ei toteudu vielä yhdessäkään maassa. Lisäksi lainsäädännölliset normit ja hlbti+ -yhteisön arkitodellisuus eivät aina kohtaa. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden torjunta ja asenteisiin vaikuttaminen vaatii paljon enemmän aikaa. On myös vaarana, että jo saavutettu edistys vesittyy. Vastaliikehdintää on jo, ja sitä johtavat sukupuolten tasa-arvoa vastustavat ja perinteistä perhemallia ajavat tahot.

Osalle meistä koti ei ole turvallinen paikka. Naiset ja lapset kärsivät perheväkivallasta, ja osa nuorista joutuu elämään homo-/transfobisissa perheissä, joissa he eivät saa hyväksyntää tai joutuvat kaltoin kohdelluiksi.

Komission tietoon on tullut sen oman etsivän työn ja alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kautta, että osa niistä hlbti+ -nuorista, joiden perhe ei hyväksy nuoren seksuaalisuutta, on liikkumisrajoitusten aikana joutunut kokemaan väkivaltaa ja saattanut joutua jopa kodittomaksi. Hoivakodeissa asuvat vanhemmat hlbti+ -ihmiset, jotka eivät ole tulleet "ulos kaapista", ovat kokeneet itsensä yksinäisiksi ja ulkopuolisiksi.

Kun liikkumisrajoituksia joutuu noudattamaan tällaisessa vihamielisessä ympäristössä, hlbti+ -ihmiset saattavat itsesuojelusyistä joutua salaamaan todellisen minänsä. Tällainen lisäpaine on tehnyt hlbti+ ‑ihmisistä alttiimpia mielenterveysongelmille.

Joissakin maissa tilannetta pahentaa se, että kriittisten terveydenhoitopalvelujen, kuten hiv- ja hormonihoitojen, saantia joko rajoitetaan tai sitä ei pidetä välttämättömänä, mikä heikentää asianomaisten hyvinvointia.

Mustat ja muut etniset vähemmistöt ovat aina olleet vahva osa hlbti+ -yhteisöä, ja heillä oli käänteentekevä rooli esimerkiksi Stonewallin mellakoissa. Mutta myös hlbti+ -yhteisön sisällä voidaan ja täytyy tehdä enemmän, jotta siitä tulisi kaikille avoin. Pride-tapahtumat ovat erinomainen tilaisuus pohtia, miten yhteisö voi torjua eriarvoisuutta keskuudessaan ja kunnioittaa sateenkaaren kaikkia värejä ja sävyjä.

Pride-liikkeessä aktiiviset yhteisön tukiverkostot ovat elinehto niille yhteisön jäsenille, joille eristyneisyys on arkipäivää. Kun muut palvelut epäonnistuvat, hlbti+ -yhteisö astuu tilalle. Tänä päivänä yhteisökeskukset ovat kuitenkin kiinni, tapahtumia on peruttu ja alan järjestöjen olemassaolo on uhattuna, koska niillä on suuria vaikeuksia saada rahoitusta, tukea yhteisöjään ja jatkaa palvelujen tarjoamista.

EU:n perusoikeusvirasto on julkaissut järjestyksessä toisen EU-maiden hlbti+ -yhteisöjä koskevan kyselytutkimuksensa. Siihen osallistui 140 000 hlbti+ -henkilöä. Vastauksista käy ilmi, että jo ennen covid-19-pandemiaa hlbti+ -yhteisöön kuuluminen lisäsi eristyneisyyttä, haavoittuvuutta ja muita siihen liittyviä riskejä. Kyselytutkimuksen mukaan syrjityksi tulemisen kokemus on yhteinen huolimatta siitä, että hlbti+ -yhteisöihin kuuluu valtava kirjo erilaisia ihmisiä.

Yksilölliset olosuhteet ja identiteetit vaikuttavat nekin ulkopuolisuuden tunteen eri ilmenemismuotoihin. Esimerkiksi naisten, nuorten, vammaisten ja ikäihmisten syrjäytymisriski on suurempi. Samoin trans-, inter- ja muunsukupuolisilla on huomattavasti suurempi riski joutua syrjinnän, häirinnän tai väkivallan kohteeksi. Tilanteeseen on siksi puututtava osallistavasti ja intersektionaalisesti.

Salailun ja eristyneisyyden murtaminen on avainasemassa, kun pyritään tukemaan hlbti+ -ihmisten mahdollisuuksia myönteiseen elämänkokemukseen. Valtiovallan on tuettava hlbti+ -ihmisiä yksilöinä ja vapautettava heidät yhteiskunnallisesta stigmasta. Tasa-arvo- ja syrjintäkieltolakien säätämistä, moninaisuutta ja osallisuutta edistävien kansallisten toimintastrategioiden laatimista ja turvallisten ympäristöjen luomista ei voi lykätä, koska ne ovat tulosten kannalta kriittisiä. Lisäksi olisi perustettava hlbti+ -nuorten vanhemmille tarkoitettuja tukiohjelmia.

Covid-19-elpymissuunnitelmissa olisi siksi tunnustettava kriisin paljastamat systeemiset ennakkoluulot ja eriarvoisuudet ja puututtava niihin.

On tärkeää toimia nopeasti. Yhteisenä tehtävänämme on puuttua syrjintään ja sen pitkäkestoisiin vaikutuksiin yhteiskunnissamme samalla päättäväisyydellä, jolla nyt torjumme pandemiaa. Hlbti+ ‑yhteisöjä verhoavan salailun ja eristyneisyyden murtaminen on erittäin tärkeää pyrittäessä osallistamaan hlbti+ -ihmisiä, joita on kriisiolosuhteissa ajettu yhteiskunnan marginaaliin.

Kaikille niille, jotka juhlivat Global Pride -tapahtumaa 27. kesäkuuta: Olemme hengessä mukana. Kaikille muille: Voimme kaikki tehdä osamme yksinkertaisesti pitämällä mielessä, että jokainen on yksilö.

Kukaan ei voi valita, millaisena ja missä syntyy, eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita ja syrjiä.

Moninaisuus on vahvuus – juhlitaan sitä!

Helena Dalli, tasa-arvosta vastaava komissaari

Sir Elton John ja David Furnish

Billie Jean King ja Ilana Kloss

Sir Ian McKellen

Skin

Edward Enninful OBE

Frank Ocean

Elton John on laulaja-lauluntekijä, David Furnish on kanadalainen elokuvantekijä, Billie Jean King ja Ilana Kloss ovat entisiä tennisammattilaisia, Ian McKellen on englantilainen näyttelijä, Skin on laulaja-lauluntekijä, Edward Enninful on British Voguen päätoimittaja ja Frank Ocean on laulaja-lauluntekijä.