Yhtenäinen EU on vahva toimija globaalisti

Euroopan komission kulunut toimikausi on ollut täynnä yllättäviä käänteitä pandemia- ja energiakriisistä Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Arvovaltainen asiantuntijaraati pohti elokuun lopussa Turun Eurooppa-foorumissa, miten kriisit ovat vaikuttaneet Euroopan unionin yhtenäisyyteen.

EU:ta moititaan usein hitaasti kääntyväksi laivaksi, mutta kuluneen toimikauden aikana Euroopan unioni on tarttunut kriiseihin ripeästi. Otsikolla ”EU: yhtenäisyyttä etsimässä” Turun Eurooppa-foorumissa käydyssä keskustelussa komissaari Jutta Urpilainen totesi, miten ulkoisiin uhkiin reagoiminen – muun muassa koronarokotteiden hankkiminen, Ukrainan auttaminen ja Venäjän pakotteet – on samalla vahvistanut EU:n sisäistä yhtenäisyyttä.

Professori Alexander Stubb on samaa mieltä. Hän vertasi foorumissa nykytoimien nopeutta vuosina 2008–2009 alkaneeseen eurokriisiin, jolloin EU:lla kesti neljä vuotta rakentaa Euroopan vakausmekanismi. Noina vuosina EU:ssa syntyi vahva kahtiajako pohjoisen ja etelän välille.

”Emme todellakaan olleet sisäisesti yhtenäisiä, ja kriisiin reagoitiin hitaasti. Koronakriisin aikaan homma saatiin ruotuun noin neljässä viikossa, ja kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, neljässä päivässä ensimmäiset sanktiopaketit lähtivät vyörymään”, professori kiittelee nykyistä komissiota.

Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutzin mielestä EU:ssa uskotaan nyt enemmän sen omiin kykyihin vaikuttaa asioihin kuin vuonna 2009. Hän epäilee, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ei todennäköisesti olisi alkanut, mikäli EU:n yhtenäisyys ja pakotepakettien määrä olisi ollut etukäteen tiedossa, ja uskoo, että nopea ja vahva reagointi nyt käytävään hyökkäyssotaan saattaa esimerkillään ennaltaehkäistä mahdollisia tulevia konflikteja.

Stubb muistutti, miten 27-jäsenmaan EU on aina ollut moninainen, eikä nykyinen yhtenäisyys välttämättä jatku ikuisesti. ”On turha illuusio luulla, että kaikki ovat samaa mieltä koko ajan. Siihen ei ole poppaskonstia, että pakotetaan yhtenäisyyteen vaikka määräenemmistöpäätösten kautta. Yhteinen vihollinen kuitenkin yhdistää.”

Hyökkäyssota teki EU:sta geopoliittisen toimijan

Jutta Urpilainen vastaa EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista ja ulkosuhteista. Työssään hän näkee, miten Euroopan mantereella tapahtuvan sodan seuraukset ovat globaalit. ”Aika harva ymmärsi, miten iso vilja-aitta Ukraina on tai miten merkittäviä lannoitteiden toimittajia Venäjä tai Valko-Venäjä ovat ja miten ruokaturvan osalta tilanne heikkeni dramaattisesti globaalisti.”

Venäjän hyökkäyssodan seuraukset näkyvät kolmansissa maissa myös korkeana inflaationa.

”Ja energian hinnannousu vaikuttaa hyvin dramaattisesti kumppanimaiden talouteen ja todellisuuteen”, Urpilainen sanoi.

Hyökkäyssota onkin tehnyt uudella tavalla näkyväksi geopoliittisen kilpailun ja jännitteen. Alexander Stubb muistutti, miten EU:ssa pitkään uskottiin, että keskinäinen riippuvuus muun muassa energiasta, teknologiasta, informaatiosta, valuutasta ja kilpailupolitiikasta tekee sodasta mahdottoman. ”Nyt olemme huomanneet, että näitä samoja instrumentteja voidaan käyttää myös sodan välikappaleina. Voimme sanoa, että sanktiot ovat sodan instrumentti.”

Venäjä-vastaisen politiikan myötä on nähty, miten EU:sta onkin tullut maailmanlaajuinen geopoliittinen toimija. Hyökkäyssota muutti myös Suomen asemaa EU:ssa sekä sen maantieteellisen sijainnin että Nato-jäsenyyden myötä. Anders Adlercreutz totesi, miten monen maan päät ovat nyt kääntyneet Suomen suuntaan ja miten Suomen painoarvo monissa EU-pöydissä on Nato-jäsenyyden myötä kasvanut.

Populismi uhkaa yhtenäistä EU:ta

EU:n yhtenäisyyttä etsimässä -keskustelutilaisuudessa myös yleisö sai kertoa mielipiteensä. Vaikka yhtenäisyys on tällä toimikaudella pitänyt, yleisön mielestä sitä murentavat erityisesti populismi, nationalismi ja polarisaatio. Anders Adlercreutz on samaa mieltä. ”Näitä samoja välineitä Venäjä käyttää vaikuttamisessaan, ja ne luovat eripuraa ja kiiloja maitten välille. Ne myös heikentävät EU:n kykyä toimia globaalisti.”

Populismin, nationalismin ja polarisaation nousu huolestuttaa myös Jutta Urpilaista. Demokratiaan kuuluu ihmisten oikeus ottaa kantaa ja äänestää haluamallaan tavalla.

”Koska meillä on jäsenvaltioita, joissa vallassa ovat tietyntyyppiset nationalistiset tai populistiset voimat, haaste tulee sitä kautta, että ovatko nämä voimat sitoutuneita niihin arvoihin, joiden varaan koko yhteistyö rakentuu.”

Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista, ja demokratian rapistuminen on myös Alexander Stubbista yksi sen suurimmista uhista.

”Jos demokratian perusperiaatteet nähdään vapautena, ihmisoikeuksina, oikeusvaltion puolustamisena tai vaikkapa median vapautena, niin näitä pitää käytännössä puolustaa joka päivä”.

Urpilaiselle EU on erityisesti arvoyhteisö. Ilman yhteisten arvojen puolustamista seei Urpilaisen mielestä ole uskottava.

”Jos joidenkin jäsenmaiden hallitukset tietoisesti kyseenalaistavat oikeusvaltioperiaatteen tai tekevät lainsäädäntötoimia, joilla rapistetaan oikeusvaltiota, silloin muun yhteisön velvollisuus on tähän puuttua.”

Koska EU:n päätöksenteko pohjautuu pitkälti yksimielisyyteen, valvontaa ja sanktioita on vaikea lisätä niin, että se ei samalla hankaloittaisi kollektiivista päätöksentekoa. Urpilainen kannattaakin määräenemmistöpäätöksentekoon siirtymistä, koska se antaisi mahdollisuuden oikeasti tehdä enemmän päätöksiä. Hän uskoo myös, että se lisäisi EU:n yhtenäisyyttä tulevaisuudessa.

Suomessa käytävä enemmän keskustelua EU:sta

Vuoden kuluttua syksyllä uusi Euroopan komissio aloittaa työnsä. Nykyisen komission ykkösprioriteetit ovat olleet vihreä ja digitaalinen siirtymä. Kriiseistä huolimatta se on pystynyt edistämään näitä.

Nykyisen komission tavoitteena on, että vuonna 2050 Eurooppa olisi ensimmäinen hiilineutraali maanosa maailmassa. Komissaari Jutta Urpilainen myönsi, että sen saavuttamiseksi työtä on vielä paljon jäljellä, ja sanoi seuraavan komission varmasti jatkavan työtä sekä vihreän että digitaalisen siirtymän edistämiseksi. Myös turvallisuus tulee Urpilaisen mukaan nousemaan uudella tapaa komission agendalle.

Anders Adlercreutz toivoo, että useamman kriisivuoden jälkeen uusi komissio pystyisi jatkamaan sisämarkkinoiden kehittämistä sekä jatkaisi vahvaa globaalia vaikuttamista. ”Poliittisesti laajentuminen on ehkä kaikkein hankalin kysymys, koska on maita, joilla on paljon halua liittyä EU:hun, mutta myös EU:n itse pitää muuttua, jotta laajentuminen olisi mahdollista.”  

Ministeri myös haluaisi, että Suomessa keskusteltaisiin enemmän EU:sta. ”Toivon, että poliitikot Suomessa rohkeammin uskaltaisivat puhua EU:n kehittämisestä eikä pelkästään ehdotusten jarruttamisesta. Olisi tärkeää saada konkretisoitua sitä, miksi EU on meille niin tärkeä.”

Jutta Urpilainen nosti saman asian eli Eurooppa-keskustelun vähyyden esille myös keynote-puheenvuorossaan, joka kuultiin ennen paneelikeskustelua. . Hän heittääkin ilmaan ajatuksen siitä, miten Suomessa kannattaisi lähitulevaisuudessa järjestää kansallinen EU-tahtotila -seminaari.

”Voisimme yli poliittisten, työmarkkina- ja elinkeinorajojen eri toimijat ja kansalaisjärjestöt yhdessä keskustella siitä, minkälaista tahtotilaa Suomessa on Euroopan unionin kehittämiselle ja esimerkiksi tulevan komission työohjelman sisällöksi.” Urpilainen uskoo, että tämänkaltaisella kansallisella keskustelulla Suomi pystyisi entistä paremmin saamaan ideoitaan läpi Brysselissä. ”Samaan aikaan se myös ehkä vahvistaisi ja nostaisi sellaista EU-intoa, jota kohta kolmekymmentävuotinen EU-jäsenyytemme mielestäni kansallisesti hieman tarvitsisi.”

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli