Talouspoliittinen neuvonantaja Liina Munari seuraa EU:n elpymisvälineen käyttöä ja digi- ja datataloutta Suomessa

Liina Munari aloitti elokuun alussa Euroopan komission Suomen-edustustossa talouspoliittisena neuvonantajana. Suomen talouspolitiikan lisäksi Munari seuraa koronakriisistä toipumiseen tarkoitetun EU:n elpymisvälineen kansallista toteutusta erityisesti digitalisaation ja datatalouden näkökulmasta.

Jokaisessa komission edustustossa toimii talouspoliittisia neuvonantajia, joiden tehtäviin kuuluu perinteisen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson (European Semester) seurannan lisäksi myös NextGenerationEU-ohjelman ja erityisesti siihen kuuluvan elpymis- ja palautumistukivälineen (The Recovery and Resilience Facility, RRF-väline) toteutuksen seuranta. Liina Munari siirtyi elokuun alussa tähän tehtävään Luxemburgista komission viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosastosta (DG CONNECT).

”Seuraamme ohjelman ja siihen liittyvien talouspoliittisten ilmiöiden sekä ohjelmasta rahoitettavien hankkeiden ja lainsäädännöllisten toimenpiteiden etenemistä täällä Suomessa. Kuulumme teknisesti vuonna 2020 Euroopan komission pääsihteeristöön perustettuun tilapäiseen elpymis- ja palautumistyöryhmään (RECOVER-työryhmä), mutta olemme silti kiinteä osa edustuston henkilöstöä ja osallistumme sen toimintaan ja raportointiin”, Munari kertoo.

Euroopan talouspolitiikka ja sen näkymät näyttävät tänään varsin erilaiselta kuin vielä muutama vuosi sitten. Ensin koronapandemia sekoitti pakkaa ja sitten syttyi sota, joka puolestaan aiheutti muun muassa energiakriisin. Nämä ovat vaikeita ja monitahoisia aiheita, joiden ratkaisuun haetaan yhteisiä ratkaisuja EU:n tasolla. ”Kaikessa näkyy, että eletään poikkeuksellisia aikoja, mutta toisaalta uskalletaan myös tehdä poikkeuksellisia ratkaisuja”, Munari toteaa.

Komission painopistealueet, erityisesti vihreä ja digitaalinen siirtymä – nk. kaksoissiirtymä – määrittävät kuitenkin aina komission toiminnan suuntaa. ”Voisi sanoa, että vihreä siirtymä ja digitalisaatio liittyvät nykyisin jossain määrin kaikkeen. Jos katsotaan RRF-välineen hallintaa ja täytäntöönpanoa, keskustelussa painottuu tietenkin vaikuttavuuden tarkastelu – kuka tukea on saanut, mihin sitä on käytetty ja mitä sillä on saatu aikaan. Toki suomalaiset hankkeet ja toimijat saavat muutakin tukea sekä kansallisesti että EU:sta, joten ei ole järkevää katsoa tilannetta vain yhdestä näkökulmasta. On hahmotettava kokonaistilanne, kun vaikuttavuutta arvioidaan”, Munari sanoo.

Pitkä EU-ura teknologian ja digitalisaation parissa

Liina Munari innostui EU:sta jo 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi oli vielä varsin tuore jäsenmaa. Kansainvälistä politiikkaa opiskelleelle valtiotieteilijälle EU-politiikka oli uusi ja kiinnostava alue, joka tarjosi paljon mahdollisuuksia. Bruggessa Belgiassa toimivassa College of Europe -yliopistossa suoritettujen EU-opintojen jälkeen hän aloitti virkamiesuransa ensin Euroopan parlamentissa ja Euroopan alueiden komiteassa. Viimeiset 15 vuotta Munari on työskennellyt Euroopan komission palveluksessa. Asemapaikkana on ollut Luxemburg, jossa hänen työsarkanaan on ollut tutkimuksen puiteohjelma ja sen alla erityisesti teknologiatutkimus.

”Työskentelin aluksi muun muassa digitaalisten kirjastojen, digitaalisen pitkäaikaissäilytyksen sekä kulttuuriperinnön digitoinnin parissa. Ajatuksena oli digitoida kulttuuriperintöä uudenlaisin keinoin sekä sen esiin tuomiseksi että säilyttämiseksi ja tutkia, millä tavoin tätä voitaisiin tehdä. Esimerkiksi 3D-mallinnusta alettiin tuolloin vasta hyödyntää laajemmin tällä alalla”, Munari kertoo.

Seuraavaksi vuorossa oli oppimisteknologia, josta Munari kiinnostui niin, että otti jopa virkavapaata opiskellakseen kasvatustieteitä ja ymmärtääkseen siten lisää oppimisesta. Laadukkaaseen ja toimivaan oppimisteknologiaan tarvitaan viimeisintä tutkimustietoa oppimisesta, ja työskentely maailman huippunimien kanssa tutkimuksiin liittyvien hankkeiden arvioinnissa ja strategioiden luomisessa on jäänyt mieleen erityisen antoisana kautena hänen virkamiesurallaan.

Lopulta Munarin tie johti tieteen digitaalisen infrastruktuurin pariin. Aihepiirin hankkeisiin lukeutuvat esimerkiksi supertietokoneet, eurooppalaiset avoimen tieteen pilvipalvelut EOSC, eurooppalaisten tutkimus- ja opetusverkostojen informaatioekosysteemi GÉANT sekä Destination Earth -aloite, jonka tavoitteena on tehdä digitaalinen toisinto maapallosta esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvittavien skenaarioiden ennustamista ja mallintamista varten.

Koskaan ei voi olla valmis

Uusi tehtävä edustuston talouspoliittisena neuvonantajana on monella tapaa askel uudelle alueelle. Talouspolitiikka kokonaisuutena sisältää toki myös digitaalisen ulottuvuuden mutta paljon muutakin: kaikkia komissiossa ja aiemmissa tehtävissä sekä opintojen aikana saatuja tietoja ja taitoja saa nyt käyttää monipuolisesti. Asemapaikkakin on uusi – ensimmäistä kertaa Munarin EU-uran aikana työpiste sijaitsee Suomessa, mikä antaa mahdollisuuden tarkastella unionia uudesta kansallisesta näkövinkkelistä. Munari ottaa uudet haasteet innolla vastaan.

”Parasta työssäni EU-virkamiehenä on aina ollut ehkä se, että siinä pitää tai oikeastaan saa jatkuvasti pohtia asioita ja ottaa niistä selvää. Se on haastavaa mutta myös palkitsevaa. Koskaan ei tiedä kaikesta kaikkea eikä tiedonsaannin suhteen tule koskaan täysin valmista, ja aina tulee eteen jotain, joka työntää oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Arvostan myös sitä, että minulla on samanhenkisiä kollegoita, joiden kanssa voin jakaa sekä ajatusmaailman että vastuun.”

EU olemme me

Munari uskoo, että eurooppalainen identiteetti on nuoremmilla sukupolvilla jo jossain määrin sisäänrakennettuna, koska nämä ovat syntyneet aikana, jona Suomi oli jo osa EU:ta. Paljon näkee kuitenkin edelleen puhetta siitä, kuinka ”EU määrää” ja suomalaistenkin on vain hyväksyttävä vaikkapa ”joidenkin muiden” laatimat direktiivit.

”Minusta tärkeintä on ymmärtää, että kukaan ei ole oman onnensa seppä. Vaikka Suomi on EU:ssa nettomaksaja, se saa suorasti ja epäsuorasti hyötyä jäsenyydestä lukuisin tavoin. Esimerkiksi EU:n sisämarkkinalla olemme vahva toimija. Ehkä vaikein tehtävämme komissiossa ja edustustossa on muistuttaa siitä, että EU olemme lopulta me kansalaiset. Komissio tekee ehdotuksia ja huolehtii täytäntöönpanosta, mutta päätöksiä tekevät meidän valitsemamme edustajat Euroopan parlamentissa sekä jäsenmaiden eri ministerikokoonpanoissa toimivassa neuvostossa. Ei komissio päätä suoraan meidän kansalaisten puolesta mitään”, Munari toteaa.

Hän vertaa EU:ta suureen perheeseen. Joskus voi olla turhauttavaa, kun jokaista perheenjäsentä on kuunneltava eivätkä kaikki ole samaa mieltä. Silti on tärkeää kuulua tähän perheeseen, olla osa suurempaa kokonaisuutta. Näin saa myös oman äänensä kuuluviin, kun puhutaan Eurooppaan ja koko maailmaan vaikuttavista asioista. Tämä on tärkeä mahdollisuus pienelle mutta yhtenäiselle maalle Euroopan reunalla.