Yksi eurooppalaisen ilmastosopimuksen (Climate Pact) lähettiläistä Suomessa on politiikassa jo melkoisen päivätyön tehnyt Markku Markkula. Pitkää ansioluetteloa leimaa muun muassa aktiivinen innovaatiotoiminnan edistäminen tulevaisuusvaliokunnassa kansanedustajana vuosituhannen vaihteessa.
Otaniemeen ja Aalto-yliopistoon kiintynyt diplomi-insinööri vaikuttaa Espoon kuntapolitiikassa kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana sekä Euroopan alueiden komitean jäsenenä ja yhtenä sen varapuheenjohtajista. Yli 300-jäsenisen alueiden komitean johdossa 2015–2017 toiminut Markkula tuntee EU:n organisaation – ja myös hänet tunnetaan EU:n sisällä. Kokemus on avannut näköaloja, tuonut näkyvyyttä ja kasvattanut verkostoja, jotka auttavat häntä vaikuttamistyössä. Puhujakutsuja tilaisuuksiin riittää edelleen jopa viikoittain innovaatioista ja oppimisesta loputtoman innostuneelle ja optimistiselle vaikuttajalle.
Eläkkeelle jäätyään Markkula on palannut pitkään vireillä olleen väitöskirjatyön pariin. Siinä hän pohtii kaupungin muuttuvaa roolia ja edelläkävijyyden merkitystä. Hän tutkii, miten Espoon kaltainen kaupunki ja Eurooppa alueena voivat olla uutta luovia yhteisöjä – jotain enemmän kuin hallinnossa työskentelevät virkamiehensä.
Näkemystä EU:n ilmastopolitiikan tulevaisuudesta
Alueiden komitean edelliskaudella Markku Markkula sai tehtäväkseen laatia komitean lausunnon EU:n ilmastopolitiikan tulevaisuudesta. Tavoitteena oli sovittaa yhteen ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteet sekä väistämättömään muutokseen sopeutumisen haasteet. Hän haastatteli lausuntoa varten kymmeniä asiantuntijoita, kuten Suomen Akatemian pääjohtajan ja tämän tiimin, VTT:n ja Sitran asiantuntijoita sekä komission avainhenkilöitä ja muutostoimien valmistelijoita Brysselissä.
”Laaja haastattelukierros konkretisoi kattavasti yleiskuvaa ja syvensi kosketuspinnan keskusteluihin ilmastonmuutoksen hillinnästä ja haasteista”, Markkula sanoo.
”Se oli hedelmällinen lähtökohta myös eurooppalaisen ilmastosopimuksen vapaaehtoisen lähettilään rooliin, luottamustehtävään, jossa jokainen toimii juuri itselleen luontevilla kentillä ja omissa kanavissaan.”
Markkulan mielestä lähettilästyön pitää olla ihmisen sisältä pulppuavaa energiaa ja lisäksi ”faktoja, faktoja, faktoja”. Hän viittaa EU:n periaatteeseen näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Sen mukaan ensin selvitetään perustellut tosiasiat ja lähtökohdat, joista ollaan yhtä mieltä, ja niistä johdetaan sitten uusia ajatuksia.
Ilmastotoimien painopiste kunta- ja aluetasolle
Markkulan laatiman lausunnon keskeinen suositus on Euroopan laajuisen systeemisen muutoksen käynnistäminen ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Tavanomaista pidempi ja syvällisempi lausunto sisältää runsaasti ehdotuksia, joissa vastataan kysymykseen ”miten”. Siinä korostetaan kaupunkien, kuntien ja paikallisten alueviranomaisten roolia, sillä 70 prosenttia ilmastonmuutoksen hillintätoimista ja 90 prosenttia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävistä aloitteista toteutetaan kunta- ja aluetasolla.
”Koska näillä viranomaisilla on merkittävä vastuu uraauurtavan ilmastotoiminnan eteenpäin viemisestä, niillä pitää olla keskeinen asema myös ilmastopolitiikan strategisessa suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa”, Markkula painottaa.
Kun alueiden komitea vastikään helmikuussa 2025 aloitti uuden toimikautensa, Markkula sai jälleen kiinnostavan vetovastuun työryhmässä, joka hakee ja tuottaa keinoja vihreän kehityksen ohjelman – Green Dealin – toteuttamiseksi paikallistasolla.
”Tosin Green Dealia ei enää käytetä käsitteenä, vaan puhutaan enemmän esimerkiksi yritysten työn välttämättömyydestä, Clean Dealistä. Ohjelma on viety politiikan eri sektoreiden sisään, mikä tekee työstä vaikeamman. Meidän on pidettävä esillä, että ilmasto ja luonto ovat ne kulmakivet, joista on pidettävä huolta”, hän sanoo.
Hyvä mieli ilmastotyön konkretiasta
Omassa vaikuttamistyössään Markkula on huomannut, että on tärkeää osata vastata kysymykseen ”miten”.
”Aina pitää olla muutama konkreettinen sanoma ja ehdotus, miten haluttu muutos saadaan aikaiseksi. Tähän olen keskittynyt myös lähettilästyössäni”, hän toteaa. Hänellä on tapana valita puheenvuoroihinsa aina havainnollisia esimerkkejä, joista yksi on Espoosta tai Uudeltamaalta, toinen muualta Suomesta tai Pohjoismaista ja kolmas Etelä-Euroopasta. Hän nostaa esiin myös EU:n ja YK:n toiminnan kaupunginjohtajien ilmastotyössä (Government of Mayors -toiminta), jota hän on myös ollut luomassa.
”Tätä YK:ssa alkanutta toimintaa lähdettiin viemään eteenpäin EU:ssakin. Kestävän kehityksen tavoitteiden parissa tehtävä työ on tässä kaiken lähtökohta. Sen lisäksi ilmastoasioissa tarvitaan laajaa, kansalaisia sitouttavaa yhteistyötä ja eri rooleissa olevia toimijoita. Minua ilahduttaa, miten konkreettisesti innostuneet toimijat vievät asiaa eteenpäin”, Markkula sanoo.
Paineet vain korostavat ilmastotoimien merkitystä
Kokeneen vaikuttajan mielestä ilmastotyöhön tällä hetkellä kohdistuvat paineet vain korostavat ilmastotyön ja -lähettilyyden merkitystä. Euroopan unionin ilmastolain vuoden 2030 päästövähennystavoite on edelleen 55 prosenttia, ja ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä on unionia laillisesti sitova tavoite.
”Meidän pitää osoittaa, että tavoitteet on mahdollista saavuttaa eikä niistä pidä tinkiä”, Markkula sanoo ja korostaa kaupunkien ja yritysten edelläkävijätoiminnan merkitystä.
”Hallintosäännöksiä voidaan keventää, mutta tavoitevuosista ei ole syytä luopua Suomessa kansallisesti eikä muuallakaan Euroopassa.”
Markkula vakuuttaa, että valtuustojen hyväksymistä tavoitteista pidetään kiinni. Yksityiskohtaisten hiilineutraaliuden tiekarttojen toteutumista vuoteen 2030 seurataan jatkuvasti sekä Espoossa että Uudellamaalla, ja Markkula uskoo, että tavoitteet myös saavutetaan.
”Määrätietoinen eteneminen avaa valtavasti myös uusia bisnesmahdollisuuksia yrityksille”, hän lisää.
Markkula myöntää, ettei teknologista ja tieteellistä osaamista ole vielä olemassa kaikkiin tarvittaviin ratkaisuihin. Hän viittaa Euroopan keskuspankin entisen johtaja Mario Draghin ja Kansainvälisen energiajärjestön IAEA:n analyyseihin, joiden mukaan eri aloilla on olemassa sovelluksina vasta 10–30 prosenttia tarvittavasta teknologiasta. Tieteessä ollaan sentään jo pidemmällä.
Vaikka aikajänne perustutkimuksesta kaupallisiin sovelluksiin on Euroopassa ”aivan liian hidas”, Markkula on silti optimisti. Hänestä vaikea haaste on käännettävä voitoksi. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitus on turvattava turvallisuushaasteista huolimatta – ja osin myös vastauksena niihin.
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 6. maaliskuuta 2025
- Laatija
- Suomen-edustusto