Päättyvä komission kausi jää maailmankirjoihin kunnianhimoisesta ilmastopolitiikastaan

Ursula von der Leyenin ensimmäinen komissio selviytyi kunnialla kriiseistä ja vahvisti toimillaan EU:n geopoliittista asemaa. Komissaari Jutta Urpilaisen mielestä epävakaassa maailmassa EU ei kuitenkaan voi jämähtää paikoilleen, vaan sen on vahvistettava strategista autonomiaansa ja seisottava omilla jaloillaan, samalla kun sen on pyrittävä olemaan houkutteleva kumppani muille maille.

Ursula von der Leyenin ensimmäinen komissio muistetaan niin koronapandemiasta kuin Venäjän aloittamasta hyökkäyssodasta. Vaikka EU:n usein puhutaan olevan hajallaan, alun hapuilun jälkeen se toimi näissä kriiseissä poikkeuksellisen yhtenäisesti. ”Pandemian alkuvaiheen paniikin jälkeen komissio sai jäsenmaat toimimaan yhdessä sen sijaan, että jokainen olisi tehnyt itsenäisiä ratkaisuja turvatakseen omien kansalaistensa edun”, Jutta Urpilainen muisteli. 

Kautensa päättävä komissaari Urpilainen kertoi Euroopan komission Suomen-edustuston järjestämässä tilaisuudessa näkemyksiään komission kuluneesta viisivuotiskaudesta sekä seuraavan komission asialistan rakentumisesta. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Tuomas Iso-Markku arvioi puolestaan komission geopolitiikan onnistumista, ja paneelikeskustelussa pohdittiin, miten komissio onnistui oikeudenmukaisuuden toteutumisessa. 

Urpilainen uskoo, että koronapandemian aikana saavutettu yhtenäisyys auttoi seuraavan kriisin iskiessä. ”Korona oli valmentanut asettamaan kriisistä selviämisen kaiken muun edelle ja vaikutti tapaan, jolla EU poikkeuksellisen yhtenäisesti vastasi Venäjän hyökkäyssotaan tukemalla Ukrainaa alusta lähtien erittäin voimakkaasti.”

Urpilainen uskoo, että pitkällä aikavälillä von der Leyenin ensimmäinen komissio jää kuitenkin maailmankirjoihin pandemian ja hyökkäyssodan sijaan ennen kaikkea kunnianhimoisesta ilmastopolitiikastaan ja tavoitteestaan olla ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. ”Tällä poliittisella linjanvedolla tulee olemaan vaikutusta koko maailmaan myös tulevaisuudessa, sillä se luo muille painetta seurata perässä”, Urpilainen kiitteli päätöstä. 

EU tarvitsee kansainvälistä yhteistyötä 

Tilaisuuden juontanut toimittaja Matti Mörttinen halusi tietää, onko Eurooppa nyt resilientimpi kuin viisi vuotta sitten. Jutta Urpilaisen mielestä näin on, sillä uhkiin valmistautumisessa on luotu uusia rakenteita ja valmiuksia, jotka ovat vahvistaneet kriisinsietokykyä. Myös ihmisten ymmärrys kriiseistä ja niihin valmistautumisen tärkeydestä on lisääntynyt. 

Urpilainen uskoo, että kuluneen kauden jälkeen Eurooppa seisoo aiempaa enemmän omilla jaloillaan. ”Jos katsotaan energiariippuvuuden vähentämistä Venäjältä tai tietoisuutta siitä, miten olemme olleet riippuvaisia kriittisistä raaka-aineista ja sitä kautta Kiinasta, niin halu olla itsenäisempi on aika korkealla tällä hetkellä EU:n poliittisella agendalla.”

Urpilaisen mukaan EU ei vielä ole strategisesti autonominen, mutta matka strategisen autonomian vahvistamiseksi on alkanut. ”Yksi Venäjän hyökkäyssodan opetus on ollut ymmärtää, että tässä geopoliittisessa kilpailussa ei ole tervettä olla liian riippuvainen yhdestä toimijasta. Tästä lähti myös vahva tahtotila luoda kumppanuuksia, mutta niitä pitää olla monenlaisia. Se on strategisen autonomian tausta-ajatus.” 

Strategisesti autonominen EU ei myöskään tipahda polvilleen muualla maailmassa tapahtuvien muutosten seurauksena. ”Riippumatta siitä, mitä Yhdysvalloissa, Kiinassa tai Venäjällä tapahtuu, me selviämme”, Urpilainen sanoi. 

Geopolitiikassa EU on johdonmukainen

Kun Ursula von der Leyen vuonna 2019 ilmoitti haluavansa johtaa geopoliittista komissiota, asiaan suhtauduttiin Tuomas Iso-Markun mukaan varauksellisesti. EU:lta ajateltiin puuttuvan yhtenäisyyttä, kykyä strategiseen ajatteluun ja toimintaan sekä sotilaallista uskottavuutta. Lisäksi von der Leyenin oma asema komission johdossa vaikutti heikolta.

Iso-Markun mielestä ulkoisen toimintaympäristön muutos kuitenkin työnsi EU:ta kohti geopoliittista toimijuutta. ”Strateginen kilpailu on korostanut monien komission vahvuuksiin kuuluvien alueiden, kuten kauppa- sekä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan, merkitystä. Samalla komissio on löytänyt uusia tapoja vaikuttaa politiikkalohkoihin, jotka eivät perinteisesti ole olleet sen toiminnan ytimessä. Esimerkiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alueelle komissio on vähä vähältä hivuttautunut mukaan.” 

Iso-Markku onkin sitä mieltä, että alun epäilyistä huolimatta von der Leyenin ensimmäinen komissio ehdottomasti oli geopoliittinen. Se otti oman toimintansa lähtökohdaksi kansainvälisen politiikan tämänhetkisen luonteen ja oli siinä johdonmukainen eri politiikkalohkoilla. ”Myös von der Leyenista tuli hyvinkin vahva puheenjohtaja, jonka asema korostui suurten kriisien myötä”, Iso-Markku totesi. 

EU tarjoaa tasavertaista kumppanuutta

Myös Jutta Urpilaisen mielestä viimeisen viiden vuoden aikana EU:sta on tullut selkeämpi ja vahvempi geopoliittinen toimija. Kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina hän on nähnyt, miten EU on haluttu kumppani niin Latinalaisen Amerikan, Aasian kuin Afrikan maissa. Urpilainen uskoo, että myös tuleva komissio jatkaa Global Gateway -strategiaa ja luo EU:ta hyödyttäviä kansainvälisiä kumppanuuksia, jotka samalla edistävät näiden maiden kestävää kehitystä ja itsenäisyyttä. 

”Nämä alueet eivät halua identifioitua avunsaajiksi, joille EU kertoo, miten toimia, vaan ne haluavat olla omia toimijoitaan ja valita, kenen kanssa tekevät yhteistyötä missäkin asioissa. EU puolestaan ei halua olla kuin Kiina, joka iskee pöytään lainarahaa ja mahdollistaa isojen infrastruktuuri-investointien tekemisen mutta synnyttää samalla vahvan riippuvuussuhteen.”

Afrikkaa koskeneeseen yleisökysymykseen Urpilainen vastasi, että Euroopan kohtalo on hyvin pitkälti Afrikan käsissä. Maanosan nopeasti kasvava väestö tarvitsee koulutusta ja työpaikkoja, mutta ilman tulevaisuudenuskoa seuraukset voivat näkyä esimerkiksi hallitsemattomina siirtolaisvirtoina. Siksi Euroopan intressissä on investoida Afrikan kehittämiseen tarjoamalla reiluja kumppanuuksia.  

Oikeudenmukaisuudessa oikea suunta 

Entä miten oikeudenmukaisuus toteutui kuluneella kaudella? Paneelikeskustelussa STTK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Maria Häggman kiitteli komission panostuksia työmarkkinavuoropuheluun ja sosiaaliseen dialogiin. ”Kuluneella kaudella on nähty palkka-avoimuus- ja vähimmäispalkkadirektiivi ja myös alustataloutta on säädelty.”

Myös vihreän siirtymän oikeudenmukaisuudesta komissio on tehnyt hyviä avauksia, ja sillä on ymmärrys siitä, että vain reilu siirtymä voi oikeasti olla kestävä siirtymä, totesi Sorsa-säätiön asiantuntija Janne M. Korhonen. ”Mutta edelleen on liikaa uskoa vihreään kasvuun, teknologiaan ja siihen, että ongelmat ovat ratkaistavissa talouden kasvaessa ja tekniikan kehittyessä, vaikka meidän pitäisi löytää rajat omalle kulutukselle”, hän jatkoi. 

Nuorempia sukupolvia edustava Eurooppanuoret ry:n hallituksen jäsen Samuli Leppämäki muistutti, että kuluneella kaudella komission fokus on ollut kriiseihin reagoimista eikä sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ole pitkän aikavälin teemana ollut kärjessä. ”Jos vihreään ja oikeudenmukaiseen siirtymään liittyvissä asioissa viivytellään, tulevat sukupolvet saavat siitä maksaa.” 

Panelistit totesivat lisäksi, että Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat merkittävä tapahtuma myös EU:n kannalta, sillä esimerkiksi Ukrainan tukemisen jatkon kannalta pääehdokkaiden erot ovat selvät. Donald Trumpin voitto kasvattaisi EU:n taakkaa Ukrainan tukemisessa. Trumpin valinta olisi katastrofi myös kansainväliselle ilmastopolitiikalle. 

Myös populismin nousu huoletti panelisteja, mutta heidän mielestään oikeudenmukaisuus on yksi tapa taklata sitä. Jotta populismia ei ruokittaisi enempää, on pidettävä huolta ihmisten edellytyksistä sopeutua käynnissä oleviin valtaviin muutoksiin. 

Tilaisuuden tallenteen voit katsoa YouTubesta: https://www.youtube.com/live/EN8XeQzZrfM?si=Dz6JLIrpve_880Z2

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli