”Huolestuttaako ilmastonmuutos?” kysyy juontaja ja dokumentaristi Sean Ricks Helsingin keskustakirjasto Oodin Maijansaliin kokoontuneelta yleisöltä. Kaikki nostavat kätensä. He ovat tulleet eurooppalaisen ilmastosopimuksen, Climate Pactin, Suomen-lähettiläiden tilaisuuteen kuulemaan, miten ilmaston kiihtyvää lämpenemistä voisi estää. Mitä ‘pieni ihminenkin’ voi tehdä?
Ilmastonmuutos ei odota. Se vaatii määrätietoisia toimia niin päättäjiltä, elinkeinoelämältä kuin kansalaisiltakin, muistuttaa Ilmastotieto ry:n perustaja, ilmastosopimuslähettiläs Pekka Reinikainen. Otsikolla ”Ilmastonmuutos selkokielellä” hän esittelee kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ennustetta ihmiselle soveltumattomista asuinympäristöistä vuonna 2070, jos ilmaston lämpötila nousee 2–2,5 astetta verrattuna esiteolliseen aikaan.
Lähipakolaisuudesta tulee kaukopakolaisuutta
Kartalla näkyy paljon punaista kuvaamassa ihmiselämälle soveltumattomia ympäristöjä etenkin maailman väkirikkaimmilla alueilla.
”Viime vuonna mentiin yli 1,5 asteen. Maailmassa on jo nyt toistasataa miljoonaa pakolaista, joista suurin osa jää lähialueille odottamaan tilaisuutta palata kotiseudulleen. Jos kehitys on tällaista, ihmiset eivät enää jääkään lähelle, vaan lähipakolaisuus saattaa muuttua kaukopakolaisuudeksi”, Reinikainen varoittaa.
”Tämä on äärimmäisen vakavaa, mutta ilmastonmuutos on myös hyvin henkilökohtainen asia. Millaisessa maailmassa näinä vuosina syntyneet lapset elävät tämän vuosisadan lopulla?” kysyy lähettiläs, jolla itsellään on kaksi juuri sen ikäistä lapsenlasta.
Ellei haitallista kehitystä onnistuta kääntämään, he joutuvat kokemaan 80 vuoden iässä kovin erilaisen maailman.
Ilmastoburgeri kuvaa ilmastonmuutoksen logiikkaa
Reinikainen kuvaa kehitystä mallilla, jonka ensimmäisellä tasolla tarkkailemme lämpötilojen lukemia ja teemme jatkon kannalta ratkaisevat päätökset esimerkiksi siitä, miten energia tuotetaan. Toisella tasolla ratkotaan aiemman vaiheen seurauksia. Mitä paremmin se onnistuu, sitä vähemmän ongelmia jää ratkottavaksi kolmannelle tasolle.
”Nykyisistä ongelmista ratkaistaan ehkä puolet, mutta lopulta niitä voi valua kolmannelle tasolle niin paljon, etteivät resurssit enää riitä niiden ratkomiseen”, Reinikainen sanoo.
Lopuksi hän kuitenkin muistuttaa, että toivoakin on.
Voiko ‘pieni ihminen’ vaikuttaa?
Sean Ricks kysyy Pekka Reinikaiselta, mitä toivoa oikein on. Reinikainen viittaa Stanfordin yliopiston tutkimuksiin, joissa on arvioitu siirtymää fossiilisesta uusiutuvaan energiantuotantoon. Laskelman mukaan ihmiskunta säästäisi 11 biljoonaa eli tuhatta miljardia dollaria luopumalla mahdollisimman nopeasti fossiilisista polttoaineista.
”Maailma tyhmyydessään tukee fossiilista energiantuotantoa seitsemällä biljoonalla dollarilla vuodessa. Pakko kuitenkin tulee vastaan jossain vaiheessa”, Reinikainen näkee. Hän arvelee, että järkiintyminen voisi tapahtua toisen ja kolmannen tason taitteessa.
”Pahinta olisi, jos emme ymmärtäisi ilmastonmuutoksen mekaniikkaa, ja sadat miljoonat ihmiset lähtisivät etsimään uusia elinympäristöjä. Mitä jos rajan takana on vaikka 13 miljoonaa ilmastopakolaista?”
Reinikainen arvioi, etteivät poliitikot tee oikeita päätöksiä, ellemme ‘me pienet ihmiset’ pistä heille painetta. ”Kun saadaan riittävä määrä ihmisiä liikkeelle, vuoretkin liikkuvat”, hän uskoo.
Haasteena ilmastokriisin hillinnän oikeudenmukaisuus
Ilmastosopimuslähettiläs Pirjo Jantunen muistuttaa, että meillä ei ole aikaa jättää päätöksiä Pekan lapsenlapsille.
”Oikeudenmukaisuus velvoittaa toimimaan: meillä on vastuu tulevista sukupolvista ja lisäksi globaali vastuu toimia”, hän sanoo ja lisää, että keinoja on ja lisää kehitetään.
”Niitä otetaan käyttöön esimerkiksi sähköntuotannossa, jonka päästöt Suomessa ovat romahtaneet.”, Jantunen kertoo. Nyt suomalaisten ilmastopäästöistä lähes viidenneksen aiheuttaa ruoka, kolmanneksen asuminen ja energia. Tavarat ja palvelut haukkaavat noin neljänneksen ja liikkuminen runsaan viidenneksen.
Monta keinoa päästöjen vähentämiseen
”Keinoja vähentää päästöjä ovat ruokavalion muuttaminen, hävikin vähentäminen ja tuotannon kehittäminen. Lisäksi energialähteiden muutos, energiatehokkuus ja rakentamisen päästöjen vähentäminen vaikuttavat”, Jantunen luettelee.
Tavaroissa ja palveluissa tärkeitä ovat kestävyys ja korjattavuus, siis kiertotalous. Liikkumisen tarvetta voi vähentää ja kävelyä ja pyöräilyä lisätä. Päästöjä vähentävät myös julkinen ja sähköinen liikenne. ”Mutta näiden vaikutukset pitää huomioida laajasti, sillä hyödyt tai haitat eivät jakaudu tasaisesti. Tarvitaan pitkäjänteinen siirtymä ja jaettuja tulevaisuuskuvia siitä, mihin ollaan menossa”, Jantunen vaatii.
Ihmiset tekevät jo muutoksia omassa arjessaan
Pirjo Jantunen epäilee, että kaikkien ääntä ei ole haluttu kuulla. Keskusteluun tarvitaan lisää näkökulmia, kuten niiden, jotka menettävät oman elinkeinonsa. Hänessä toivoa herättää esimerkiksi se, että uusista ravintosuosituksista syntyneestä ‘leikkeleraivosta’ huolimatta kaupan keskusliikkeet ovat kertoneet leikkeleiden kulutuksen selvästi vähentyneen.
”Nopeatkin muutokset ovat mahdollisia, kuten nähtiin pandemiassa etätöihin siirtymisessä tai venäläisestä energiasta luopumisessa”, hän toteaa.
”Ihmiset ovat fiksuja ja hyväntahtoisia ja tekevät hiljalleen muutoksia omassa arjessaan. Poliitikot valitettavasti vain käyttävät älykkyyttään väärin optimoidessaan vain seuraavia vaaleja.”
Kiertotalous tuottaa tuloja ja pääomaa Suomeen
Yrittäjä ja kiertotalouden asiantuntija Timo Huhtamäki tekee myös vapaaehtoistyötä ilmastosopimuslähettiläänä. Hän on pitänyt esillä vaatetuotannon ongelmia, kuten viime vuosikymmenten 40 prosentin kasvua.
”Keskimäärin ostamme 40 vaatetta vuodessa, keskivertoamerikkalainen puolestaan 69 vaatetta.
Tuotteiden elinkaaret ovat lyhentyneet ja korjausammatit ovat kuolleet sukupuuttoon”, kuvaa Huhtamäki kehitystä.
Tekstiilituotannon tuotteista kolmasosa jää myymättä. Tarvittavista kuiduista vain kahdeksan prosenttia pysyy kierrossa, ja loppu päätyy kaatopaikoille, polttoon tai luontoon. Huhtamäki kuitenkin uskoo, että edessä on elinvoimainen tulevaisuus, kun vaatetuotannon kiertotalousvaje purkautuu.
”Ostetaan kalliimpia tuotteita, käytetään niitä pitkään ja myös korjataan. Samalla kymmenen miljardia miinuksella oleva kauppatasekin oikenee. Kierrossa muodostuu tuloja ja pääomaa Suomeen”, hän kannustaa.
Kestättämisellä isot päästövähennykset
Kestättämisellä eli tuotteiden elinkaaren pidentämisellä jo suunnitteluvaiheessa on merkittäviä vaikutuksia. Huhtamäen mukaan matkapuhelimen käyttöiän pidentäminen vuodella vähentää päästöjä 30 prosenttia, ja vaatteiden kestättämisellä saadaan 40 prosentin päästövähennykset.
Kiertotalous luo työtä. Myös käsityöammateille olisi yhteiskunnassa paljon käyttöä, kun vihreä siirtymä vie osan esimerkiksi teollisuuden ammateista.
”Meillä on valtavan hieno muutos käsillä, mutta mikä estää tekemästä tästä totta? On rakenteellisia esteitä, kuten kaksinkertainen verotus, ja asenteet. Rakenteethan voivat myös tukea, onhan Suomessa 90 prosentin pullonpalautusaste”, Huhtamäki huomauttaa.
Haasteitakin riittää, koska kenenkään intresseissä ei ole vähentää tuotannon määrää. Miten systeemi saadaan purettua, kun tavaroista kertyy tuloja hyvinvointipalveluihin? Huhtamäen mukaan tarvitaan ainakin luontopääoman hinnoittelu globaalisti sekä kiertävän materiaalin kaksinkertaisen verotuksen poistaminen EU:n tasolla.
”Tarvitaan myös kuluttajien käyttöjärjestelmän päivitys. Vaatteita on maailmassa jo kuudelle sukupolvelle, ja niissä on miljardeja nukkuvaa pääomaa. Voisimme myydä vaikka kaikki nukkuvat vaatteemme Ruotsiin”, hän ehdottaa.
TV- ja elokuvatuotannot, osa ongelmaa vai ratkaisua?
Uuden näkökulman ilmastotyöhön toi keskusteluun TV- ja elokuvatuottajien yhdistyksen APFI:n vastuullisuuspäällikkö Anne Puolanne. Hän on yksi tänä vuonna aloittaneista Suomen ilmastosopimuslähettiläistä. Puolanne on pyrkinyt jo vuosia muuttamaan tapaa, jolla Suomessa tehdään TV-ohjelmia ja elokuvia.
”Ala on tavallaan aika aineeton, mutta tarvitaan paljon aineita, jotta se tuote syntyy: tekniikka, catering, logistiikka, data, puvustus ja maski. Nyt APFI on laittanut alan ympäristötyön perustuksia kuntoon”, Puolanne kertoo.
Puolanteen mukaan Suomessa ollaan ”todella resurssiviisaita”, sillä tuotantobudjetit ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Tiedetään esimerkiksi, että yksi tunti ohjelmaa tuottaa 6,5 ekvivalenttia hiilidioksiditonnia eli keskimäärin yhden suomalaisen vuotuiset päästöt. Päästöt tulevat valtaosin liikenteestä ja logistiikasta (78 %).
APFI:n ympäristövaikutushankkeen selvityksiä julkaistaan syksyllä 2025. Niissä kerrotaan, miten ekologisuus näkyy elokuvien ja ohjelmien sisällöissä. Lisäksi saadaan tietää, miten yleisö suhtautuu ekologisiin sisältöihin.
”Tarvetta on myös sisällöille, jotka irrottavat arjesta”, Puolanne muistuttaa.
Eurooppalainen ilmastosopimus Climate Pactin lähettiläiden yhteinen tilaisuus Helsingin keskustakirjasto Oodissa kokosi maaliskuun lopulla Maijansaliin kiinnostuneen ja keskustelevan yleisön. Lähettiläistä paikalla olivat alustajien lisäksi Eeva-Liisa Nieminen. Parin tunnin tilaisuutta seurasi myös striimin välityksellä kymmeniä katsojia. Tallenne on nähtävissä Euroopan komission Suomen-edustuston Youtube-kanavalla.
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 2. huhtikuuta 2025
- Laatija
- Suomen-edustusto