Maanviljelyssä yleistyvät hiiliviljelymenetelmät voivat lisätä viljelijöiden satoja ja parantaa tuottavuutta. Samalla maatalouden päästöt vähenevät.
Aamu on jo pitkällä, kun maanviljelijä Juuso Joona vastaa puhelimeen kesken puimurin huollon. Kauran puinti Joutsenossa sijaitsevalla Tyynelän tilalla on määrä aloittaa puolenpäivän jälkeen, kun aamukaste on kuivunut.
Kauran lisäksi tilalla viljellään muun muassa monilajisia nurmia, syysruista, syysspelttiä, hernettä, härkäpapua ja syysrypsiä. Syyskasvien viljelyä Joona kuvaa riskin jakamiseksi. Syksyllä kylvettävät ja seuraavana vuonna korjattavat viljat ja öljykasvit pärjäävät kuivina keväinä hyvin, sillä niiden juuret ulottuvat syvälle.
”Säät ovat äärevöityneet aika paljon viime vuosina. Alkukesät ovat kuivia ja loppukesät sateisia eli juuri toisinpäin kuin mitä kasvit tarvitsisivat”, Joona kertoo.
Tyynelän tila näyttää toimillaan esimerkkiä, millä tavoin viljelijät voivat sopeutua ilmastonmuutokseen ja osallistua samalla sen torjumiseen. Tilalla harjoitetaan hiiliviljelyä, jolla maaperän hiilivarastoa kasvatetaan lisäämällä eloperäisen aineksen määrää maassa. Samalla maan rakenne, kasvukunto ja satoisuus paranevat.
Hiilenpoistojen sertifiointi etenee EU:ssa
Juuso Joona kertoo kiinnostuneensa hiiliviljelystä 2000-luvun alussa, kun Tyynelän tilalla oli viljelty parin vuosikymmenen ajan pelkkää viljaa. Maaperä oli tiivistynyt ja köyhtynyt eloperäisestä aineksesta, mikä heikensi maan kasvukuntoa ja säänkestävyyttä.
”Se heijastui voimakkaasti tilan talouteen ja viljelijän elämänlaatuun stressin kautta. Hiiliviljelyllä voidaan parantaa tuottavuutta ja joustavuutta, vähentää ravinnepäästöjä ja parantaa tilan kannattavuutta. Isossa kuvassa siinä on myös potentiaalia vähentää maatalouden päästöjä, sillä se sitoo hiiltä ilmakehästä maaperään”, Joona sanoo.
Euroopan parlamentti hyväksyi 10. huhtikuuta 2024 alustavan sopimuksen hiilenpoistoja ja hiiliviljelyä koskevasta asetuksesta. Sillä luotiin ensimmäinen EU:n laajuinen, vapaaehtoinen kehys hiilenpoistojen, hiiliviljelyn ja hiilen tuotteisiin varastoinnin sertifioimiseksi. Joona kertoo odottavansa hiilenpoistoja ja hiiliviljelyä koskevalta asetukselta paljon.
”Toivottavasti se muotoutuu sellaiseksi, että sen avulla viljelijälle voidaan maksaa korvauksia hiilensidonnasta ja maaperän hiilivaraston kasvattamisesta. Hiilensidonnalle on tärkeää saada yhtenäinen säädöspohja”, Joona sanoo.
Tukien avulla ympäristöhyötyjä
Juuso Joona uskoo suhtautuvansa EU:hun keskimääräistä suomalaisviljelijää positiivisemmin. Hän on jo vuosia seurannut aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikkaa ja ottanut aiheeseen kantaa julkisuudessa. Lisäksi Joona kouluttaa Carbon Action -hankkeessa muita viljelijöitä hiilensidonnasta.
”Maanviljelijänä minulla on tietenkin erityinen suhde EU:hun yhteisen maatalouspolitiikan kautta, kaikkine vaatimuksineen. Ylipäänsä EU on tuonut enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka siinä on tosi paljon parannettavaa”, Joona sanoo.
EU:n suurimpana etuna maanviljelijöille Joona pitää sisämarkkinoita ja vapaata liikkuvuutta. Sen ansiosta Tyynelän tilaltakin on myyty tuotteita suoraan keskieurooppalaisille ostajille, kotimaan markkinoita parempaan hintaan.
EU:n maataloustukijärjestelmää sen sijaan tulisi muuttaa, Joona sanoo. Suorien pinta-alatukien sijaan suurin osa tuista pitäisi hänen mukaansa maksaa viljelijöille peltojen tuottamien ympäristöhyötyjen mukaan.
”Ne voivat liittyä hiilensidontaan, vesien ekologiseen tilaan tai monimuotoisuuteen. Työkalut siihen ovat jo olemassa. Kaukokartoituksen avulla olisi helppoa valvoa esimerkiksi pellon kasvipeitteisyyttä, joka on tehokas indikaattori kuvaamaan hiilensidontaa ja vesiensuojeluvaikutuksia”, Joona sanoo.
Nykyisessä järjestelmässä tuet pääomittuvat pellon arvoon, mikä nostaa peltojen myynti- ja vuokrahintaa. Suomessa tuet ovat perinteisesti olleet korkeat, ja ne muodostavat suuren osan tilojen tuloista.
”Keski-Euroopassa tukien osuus tilojen liikevaihdosta on pienempi. Tukien suuri osuus suhteessa myyntituloihin passivoi viljelijää eikä kannusta tätä esimerkiksi kiinnittämään huomiota maan kasvukuntoon. Samalla iso osa tuista menee viljelijöiden sijaan maanomistajille”, Joona sanoo.
Viljelijöiden ääni kuuluviin
Ilmastotoimien kohdalla ei Joonan mukaan tarvitse puhua talkoista, sillä ne voivat olla vastikkeellista työtä. Hän uskoo, että hiilensidonnasta maksaminen saisi yhä useammat maanviljelijät mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja muuttuvaan ilmastoon sopeutuminen olisi viljelijöiden omien etujen mukaista, sillä sen tuomat äärimmäiset sääolot ovat maataloustuotannon arjessa läsnä jo nyt.
”Olisi tärkeää, että EU:n päätöksentekoon osallistettaisiin maanviljelijöitä laajasti eikä pelkästään niin sanottujen etujärjestöjen kautta. Maanviljelijöillä on useita organisaatioita Euroopassa – se on hyvin monimuotoinen ja monipuolinen kenttä. Se on se, mitä itse toivon eniten”, Joona sanoo.
Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 11. syyskuuta 2024
- Laatija
- Suomen-edustusto