Vuoden nuoren eurooppalaisen titteli on Eurooppanuorten mukaan tunnustus Hagertin rohkeasta aktivismista ja tärkeästä työstä Suomen ja Euroopan romanien hyväksi. Palkinnolla halutaan myös korostaa, ettei rakenteellista syrjintää tule hyväksyä Euroopassa. Hagert näkee hyvänä suuntana sen, että rasismista ja syrjinnästä puhutaan nyt enemmän kuin ennen, mutta toivoo, että keskustelu ei rajoitu vain syrjinnän ilmeisimpiin ilmenemismuotoihin.
”Tietynlaisesta rasismista puhutaan tällä hetkellä herkemmin ja helpommin, mutta kadulla tapahtuvasta huutelusta on helppo sanoa, että se on väärin. Kun mennään yhteiskunnan rakenteisiin ja puhutaan esimerkiksi viranomaistahon rasistisesta toiminnasta, keskustelua on haastavampaa käydä, koska tällaista syrjintää ei haluta nähdä. Tietyt tahot koetaan pyhinä eikä niiden toimintaa kyseenalaisteta”, Hagert sanoo.
Romaneille syrjintä on arkipäivää: vartijat seuraavat kaupassa ja pääsy ravintolaan saatetaan estää perusteetta. Toisaalta syrjintä piilee Hagertin mukaan rakenteissa jo lapsuudesta asti. Romaninuorten annetaan alisuorittaa koulussa eikä heitä kannusteta ottamaan vastuuta opiskelustaan tai menestymään. Monen nuoren kaipaama rohkaisu jää saamatta, koska romanien ei osata nähdä etenevän opiskelemaan ja hakeutuvan työelämään – jossa he edelleen kohtaavat esteitä heti työhakemukseen kirjoitetusta nimestä lähtien.
Romani, suomalainen, eurooppalainen
Hagert arvelee eurooppalaisuuden olevan romaninuorille etäinen käsite, ja se on sitä hänelle itselleenkin. Toisaalta eurooppalaisuus tarkoittaa, että olemme osa jotain suurempaa ja yhtenäistä. Toisaalta taas romaninuorilla on yhteensovittamista jo suomalaisuuden ja romani-identiteetin kanssa, eikä eurooppalaisuus juuri kosketa heidän arkeaan.
”Nuoret ovat mielestäni suopeampia ja ajattelevat myönteisemmin Euroopasta. Siitä kuitenkin puhutaan lähinnä hanke- ja projektimaailman kautta, esimerkiksi EU:n järjestämien seminaarien yhteydessä. Erasmus-ohjelma ja opiskelijavaihdot ovat hyvä asia, mutta suurimmalle osalle romaninuorista ne ovat todella vieraita. Tämä voi liittyä juuri siihen näköalattomuuteen, joka rajoittaa monien nuorten mahdollisuuksia”, Hagert toteaa. ”Monen olosuhteet ovat myös sen verran haastavat, että ajatus lähteä ulkomaille yksin, ilman läheisten tukea, voi tuntua todella raskaalta.”
Korona-aika on kohdellut erittäin ankarasti romaneita Euroopassa. Hagert kertoo, että joillakin alueilla on ollut suoranaista pulaa ruoasta, ja hän tietää useita romanikyliä, jotka ovat joutuneet pärjäämään ilman vettä ja sähköä. Tällaisissa olosuhteissa tartuntojen ehkäisy ja hyvä hygienia on mahdottomuus. Kaikilla Euroopan romaneilla ei myöskään ole henkilöpapereita eikä välttämättä pääsyä terveydenhuollon piiriin.
”Tämä tapahtuu aivan lähellä meitä Itä- ja Länsi-Euroopassa, mikä on järkyttävää. Tässä kohtaa myös ymmärtää, että vaikka Suomessakin me romanit kohtaamme syrjintää ja rasismia, joka satuttaa ja vaurioittaa, meille sentään tulee sähkö ja vesi, ja pääsemme lääkäriin kun tarvitsemme hoitoa. Meitä ei ole eristetty omiin kyliimme.”
Historia jätti jälkeensä pelon
Vaikka romanien asuinolot Suomessa ovat paremmat kuin monessa muussa maassa, sama epävarmuus on läsnä täälläkin. Kun seiniin piirrellään hakaristejä ja vähemmistöihin kohdistetaan julkisia vihanosoituksia tai kunniaa loukataan verkkokommenteissa, se saa pohtimaan, mihin suuntaan ollaan menossa. Sananvapauden rajoja koetellaan, ja romanit pohtivat, kuinka paljon uhkaa ja pahoinvointia voidaan aiheuttaa ennen kuin raja ylitetään.
”Meidän kansamme haluttiin tuhota toisen maailmansodan aikana siinä missä juutalaisetkin. Se on jättänyt jälkeensä pelon siitä, että historia toistaa itseään. Uusnatsit pitävät isoina massoina mielenosoituksia Euroopassa, ja heidän sekä oikeistopopulistien puheissa kuuluu sama epäinhimillistävä retoriikka kuin aikoinaan. Romaneista ja muista vähemmistöjen edustajista käytetään nimityksiä, joilla heidät rinnastetaan eläimiin tai tuholaisiin.”
Tulevaisuuden Euroopassa unelmat ovat kaikille
Leif Hagert on käynyt Romaninuorten neuvoston kanssa kouluissa pitämässä opetustuokioita ja keskustelemassa myös henkilökunnan kanssa. Hagert ja neuvosto pyrkivät avaamaan sekä opetushenkilöstön että romaninuorten itsensä silmiä nuorten potentiaalille. He taistelevat sellaisia vanhanaikaisia oletuksia vastaan, joiden mukaan romanit eivät välitä kouluttautumisesta eivätkä haaveile urasta.
”Toivoisin, että jokainen nuori etnisestä taustasta, vanhempien koulutustasosta tai varallisuudesta riippumatta saisi mahdollisuuden tehdä sitä mitä haluaa, opiskella sitä alaa, mistä on kiinnostunut ja toteuttaa unelmiaan. Haluaisin nähdä nuorten työllistyvän niihin ammatteihin, mitä he haluavat oikeasti tehdä sen sijaan, että heitä ohjataan koulutuspoluille, jotka eivät tunnu omilta. Näin voitaisiin katkaista köyhyyden periytyminen ja tarjota tasapuoliset eväät kaikille”, Hagert sanoo. ”Nyt kun näistä asioista viimein puhutaan, uskon ja toivon että saamme myös nähdä tuloksia.”
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 19. toukokuuta 2021
- Laatija
- Suomen-edustusto