Toimiin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on ryhdyttävä ripeästi

Euroopan komission Suomen-edustusto ja Euroopan parlamentin Suomen-toimisto järjestivät perjantaina 1.10. paneelikeskustelun luonnon monimuotoisuudesta. Keskustelemassa olivat Euroopan parlamentin jäsenVille Niinistö (Greens/EFA, vihr.), ympäristöneuvos Marina von Weissenberg, dosentti, ilmastoisovanhempi ja ulkoministeriön neuvonantaja emeritus Matti Nummelin sekä tietokirjailija ja meteorologi Kerttu Kotakorpi. Keskustelun juonsi Euroopan komission Suomen-edustuston kansalaisviestinnän päällikkö Ismo Ulvila.

Paneelikeskustelun aluksi kuultiin Allianssi ry:n nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairasen lähettämä videotervehdys. Sairanen korosti, ettei päätöksiä ja keskusteluja ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta pidä tehdä ilman niitä sukupolvia, joita nämä kriisit ja niiden seuraukset eniten koskettavat. Sairanen toi keskusteluun nuorten kantoja neljään pinnalla olevaan asiaan: kansalliseen ilmastolain uudistukseen, EU:n metsästrategiaan sekä YK:n ilmasto- ja biodiversiteettineuvotteluihin.

Lopuksi Sairanen totesi, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat kytkeytyneet, eikä niitä voida ratkaista erillään toisistaan. Ilmastokysymykset on myös pidettävä reunaehtoina kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa.

Se aika on ohi, jolloin luontoa suojeltiin vain suojelualueilla

Niinistö piti Sairasen listaamia tavoitteita ensisijaisen tärkeinä ja korosti sen ajan olevan ohi, jolloin luontoa suojeltiin vain luonnonsuojelualueilla. ”Tällä vuosikymmenellä talouden toiminta on muutettava kestävämmäksi ja luonnonsuojelu ja biodiversiteetin vaaliminen on kytkettävä ilmastotavoitteisiin. Ilmastonsuojelutoimia ei voi enää tavoitella keinoilla, jotka heikentävät luonnon monimuotoisuutta”, Niinistö painotti.

Niinistö näkee erityisesti ennallistamisen kasvava trendinä. Tänä syksynä komission uutena esityksenä tuleva EU:n ennallistamislaki onkin täysin uusi avaus siihen suuntaan, että esimerkiksi Suomessa kunnostettaisiin lintukosteikkoja sekä ennallistettaisiin maaseudun perinnemaisemia ja soita.

Von Weissenberg puolestaan nosti Sairasen puheenvuorosta esiin yritystuet sekä kansalaisten osallistamisen tärkeyden ilmastotoimissa. Hänen mukaansa on kiinnitettävä huomiota vääristäviin tukiin, joilla yhteiskunta tukee luontokadon yltymistä. Lisäksi kansallinen lainsäädäntö sekä luonnon monimuotoisuus- ja ilmastostyö on päivitettävä ajan tasalle siten, että yhteiskunta on laajasti mukana niiden suunnitteluvaiheessa.

Ilmastoisovanhempana toimiva Nummelin totesi, että isovanhemmilla on huoli lastenlastensa tulevaisuudesta. Hänen mielestään tulisi reilusti sanoa, että ilmastolakien ja -sopimusten yhtenä tavoitteena on turvata nuorille ja tuleville sukupolville ympäristö, jossa heidän elämänsä on vähintään yhtä hyvää kuin nykypolvilla.

Kotakorpi puolestaan näki tärkeänä, että luontokatoon ja ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita yritetään ratkaista kaikessa päätöksenteossa, sillä ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ja luontokadon hidastaminen hyödyttävät meitä kaikkia. Kotakorpi myös korosti, että luontokadon rivakan etenemisen vuoksi siihen olisi puututtava pikaisesti.

Ulvila muistutti, että EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa on otettu yhtäältä ilmasto ja toisaalta biodiversiteetti huomioon. EU:ssa hyväksyttiin viime vuonna biodiversiteettistrategia , johon myös komission heinäkuussa ehdottama metsästrategia pitkälti pohjautuu. Komissio julkisti heinäkuussa myös ehdotuksensa ilmastolainsäädäntöpaketista . Kaikkien toimien pyrkimyksenä on torjua biodiversiteetin heikkenemistä sekä ilmastonmuutosta.

Suojelusta ennallistamiseen: mitä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tehdään?

Von Weissenbergin mukaan monesti luullaan, että YK:n biodiversiteettisopimus on vain suojelusopimus. Sitä se ei kuitenkaan ole: sopimuksen tavoitteena on myös luonnonvarojen kestävä käyttö ja geenivarojen saatavuudesta koituvien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jakaminen. Suomessa on edistetty luonnon monimuotoisuutta metsien osalta maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan METSO-ohjelman toimenpiteillä sekä perustamalla kansallispuistoja ja suojelualueita. Von Weissenberg pitää yliparlamentaarista päätöksentekoa suojelun kannalta äärimmäisen tärkeänä, koska hitaat ennallistamisprosessit edellyttävät pitkäjänteistä hallituskausien yli kestävää suunnittelua.

Kotakorpi korosti, että uhanalaisuuskehitys on hyvin nopeaa ja pidemmällä aikajaksolla entistä huolestuttavampaa. Ilmasto muuttuu niin nopeasti, että Suomessakin jo muutamassa vuosikymmenessä lämpötila nousee selvästi ja sadeolot muuttuvat. Erityisesti lumioloissa tapahtuu muutoksia, mikä taas vaikuttaa lajeihin, jotka tarvitsevat ravintoa lumihangen alta tai sen suojaa lisääntyäkseen. Muutos on niin nopea, että harvoilla eliölajeilla on mahdollisuus sopeutua siihen. Kotakorpi pitääkin tärkeänä seurata eri lajien uhanalaisuuskehitystä, jotta pysymme kärryillä muutoksen nopeudesta.

Myös metsiin kohdistuu Kotakorven mukaan aivan uudenlaisia uhkia, kun erilaiset sienitaudit ja tuhohyönteiset hyötyvät ilmaston lämpenemisestä. Roudan väheneminen lisää merkittävästi tuulituhoja metsissä. Niinistö puolestaan puhui erityisesti vanhojen metsien puolesta. Hän kertoi, että intensiivisten hakkuiden ja muun maankäytön seurauksena luonnontilaisten vanhojen metsien osuus Etelä-Suomessa Oulusta etelään olevalla alueella on enää vain noin kaksi prosenttia pinta-alasta.

Vanhojen metsien katoamisesta kärsivät erityisesti ne luontolajit ja eläimet, jotka ovat sopeutuneet elämään vanhoissa metsissä, joissa on paljon kolopuita, keloja ja lahopuita. Vanhoilla metsillä on merkitystä myös hiilivarastoina, minkä vuoksi Niinistö peräänkuuluttikin metsien suojelemista ja kestävämpää maankäyttöä.

”Sekä luonto- että ilmastosyyt puhuvat sen puolesta, että vanhat metsät pitäisi suojella koko Euroopassa, mikä on myös komission biodiversiteettistrategian ja parlamentin tavoite. Lisäksi muuta maankäyttöä pitäisi muuttaa kestävämmäksi. Meidän pitäisi siirtyä yhä enemmän sekametsän ja monisukupolvisen metsän kasvatukseen sekä jatkuvan kasvatuksen metsän hoitoon, jolloin luontoarvot metsissä säilyvät paremmin. Nämä ovat niitä systeemisen tason muutoksia, joita Suomessa ja EU:ssa pitäisi miettiä”, Niinistö totesi.

Kotakorven mielestä Niinistön mainitsemat esimerkit tukisivat sopeutumista tuleviin muutoksiin sekä luonnon että metsätalouden puolesta. Toimilla voidaan samalla suojella myös luonnon monimuotoisuutta.

”Meidän on tehtävä iso korjausliike ja tunnistettava, ettei luonto ole vain ihmisen hyödyntämistä varten. Luonnon monimuotoisuus on ihmisenkin olemassaololle ja tulevaisuudelle välttämätöntä. On tärkeää tunnistaa, ettei kyse ole mistään näpertelystä eli siitä, suojellaanko liito-oravia vai ei, vaan siitä, mikä on meidän suhteemme luontoon, ekosysteemeihin ja omaan tulevaisuuteemme sekä siitä, osaammeko rakentaa kestävää taloutta ja toimintaa”, Niinistö linjasi.

Lainsäädäntö on keskeinen työkalu luontokadon torjumiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Lainsäädäntö on von Weissenbergin mukaan keskeisin työväline luontokadon torjumiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Suomen nykyinen hallitus on parhaillaan valmistelemassa luonnonsuojelulain, kaavoitus- ja rakennuslain, ilmastolain sekä kaivoslain päivitystä. Lakien tuoma normatiivinen ohjaus on yritysmaailmalle tärkeää, sillä yritysten on pystyttävä ennakoimaan, mihin pelisääntöihin yhteiskunta perustuu.

Vaikka metsälaki ei olekaan Suomessa päivitettävien lakien listalla, pitäisi von Weissenbergin mielestä myös sitä päivittää, koska lakiin voitaisiin silloin sisällyttää Niinistön mainitsema tavoite lisätä kuolleen puun määrää talousmetsissä.

Niinistön mukaan EU:n tavoitteet ovat hyvin yleisluontoisia. Ilmastopuolella on toisaalta myös sitovaa lainsäädäntöä, jossa EU päättää konkreettisesti, kuten esimerkiksi päästökauppa. Luonnonsuojelupuolella EU:n tavoitteet ovat kuitenkin luonteeltaan enemmänkin ohjaavia ja kansallisvaltioilla on pääsääntöinen toimeenpanovelvoite.

Niinistön mukaan ei kuitenkaan riitä, että ympäristöministeriö tekee omalla lainsäädäntöalallaan parhaansa. Myös niiden ministeriöiden, joiden toimialaan kuuluu paljon maankäyttö- ja ympäristövaikutuksia, on huomioitava paremmin ympäristön reunaehdot lainsäädännössä. EU-tasolta tarkasteltuna esimerkiksi metsätaloudella ja metsäteollisuudella on iso rooli ilmastokriisin ratkaisemisessa.

Niinistö uskookin, että kestävämpiin metsänhoito ja -hakkuumenetelmiin siirtyminen lisäisi alan hyväksyntää kansainvälisesti. Niin kauan kuin luontoarvojen ja metsäteollisuuden tai metsätalouden tuotteiden tai puun hakkaamisen välillä on jännitteitä, ne ovat myös alalle itselleen haitaksi, koska tuotteita ei silloin voi markkinoida ympäristöystävällisinä. Tämä näkökulma korostuu erityisesti Keski-Euroopassa. Von Weissenberg oli samoilla linjoilla – ja korosti toimien tärkeyttä pohtimisen sijaan.

”Paljonhan maanomistajat tekevät ja metsissä tapahtuu, mikä on hyvä. Seuraavaksi pitäisi tapahtua toiminnan skaalaaminen isompaan mittakaavaan. Kannustin siihen on todella tärkeä ja varmasti löytyy myös intoa tehdä enemmän. Minusta tuntuu, että kansalaiset kysyvät nyt itse, mitä yksilö voi tehdä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Siihen meidän pitää pystyä viestittämään hyviä käytäntöjä. Kiirettä pitää, eli emme voi enää odottaa. Meillä on riittävästi tutkittua tietoa siihen, että nyt voimme ruveta isosti toimimaan”, von Weissenberg kannusti.