Oikeus koulutukseen kuuluu kaikille nuorille

Monenlaiset esteet saattavat rajoittaa kehitysvammaisten ja neurokirjon nuorten opiskelumahdollisuuksia toisen asteen opinnoissa. EU-tukea saaneen Kehitysvammaliiton hankkeen tavoitteena on varmistaa, että jokainen nuori löytää sopivan koulutuspolun ja saa koulunkäyntiin tarvitsemansa tuen.

Suomessa oppivelvollisuus koskee kaikkia 18-vuotiaaksi asti, myös kehitysvammaisia, autismi- ja neurokirjolla olevia sekä muita erityistä tukea tarvitsevia. ”Näitä nuoria ei voi syrjiä tai sulkea koulutuksen ulkopuolelle vamman vuoksi, vaan heillä on oikeus koulutukseen, koulutuksessa tarvittavaan yksilölliseen tukeen, erilaisiin mukautuksiin, tukitoimiin ja palveluihin”, asiantuntija Susanna Rieppo Kehitysvammaliitosta sanoo. 

Hän muistuttaa, että koulutus tarjoaa nuorille paljon enemmän kuin pelkän tutkinnon. Koulutus tukee laajasti oppimista, osallisuutta ja kokonaiskehitystä. Lisäksi kouluympäristössä nuori rakentaa ihmissuhteita ja oppii tulemaan toimeen toisten kanssa.

Yhdenvertaisuus käytäntöön – toisen asteen koulutus kaikille -hankkeen tavoitteena on vahvistaa perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen tukea ja koota yhteen käytäntöjä, jotka tukevat kehitysvammaisten, autismi- ja neurokirjolla olevien sekä muiden erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallistumista ja kiinnittymistä koulutukseen. Lisäksi hankkeessa vahvistetaan ammattilaisten osaamista haastavien koulunkäyntitilanteiden tunnistamisessa ja tukemisessa sekä tuotetaan tietoa tuen järjestämisestä ja koordinoinnista. 

Hanke käynnistyi syksyllä 2024, ja sitä rahoitetaan Euroopan unionin ESR+ -rahoitusvälineestä. Lapset, nuoret ja perheet- eli LANUPE-hankkeiden tavoitteena on parantaa yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia merkitykselliseen elämään ja aktiiviseen osallisuuteen yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuus käytäntöön – toisen asteen koulutus kaikille -hanke jatkuu syksyyn 2027. 

Nivelvaihe ratkaisee opintojen suunnan

Susanna Rieppo muistuttaa, että hankkeen kohderyhmä on todella laaja. Toisessa päässä ovat lievästi kehitysvammaiset sekä autismi- tai neurokirjolla olevat ja toisessa päässä nuoret, joilla on hyvin vaativat tuen tarpeet. He esimerkiksi tarvitsevat apua kaikissa toimissaan ja kommunikoivat olemuskielellä ja eleillä.

Oppivelvollisuusiän noustua vuonna 2021 haasteena on ollut, että kaikki nuoret eivät ohjaudu heille sopivaan koulutukseen eikä sopivia paikkoja riitä kaikille. Paljon tukea tarvitseville nuorille sopivia vaihtoehtoja on tällä hetkellä vähemmän kuin muille nuorille. Ammatillista koulutusta tarjoavia erityisoppilaitoksia on Suomessa kuusi. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaan TELMA-koulutukseen kuitenkin ohjautuu tällä hetkellä muitakin kuin vaativaa erityistä tukea tarvitsevia nuoria. He pärjäisivät riittävillä tukitoimilla muussakin koulutuksessa tai voisivat vaihtoehtoisesti edetä tutkintokoulutukseen valmentavan TUVA-koulutuksen kautta kohti toisen asteen opintoja.

Projektipäällikkö Paula Jägerhorn Kehitysvammaliitosta kertoo, että toisinaan vaikeimmin vammaisia nuoria yritetään siirtää päivä- ja työtoiminnan puolelle, koska opiskelupaikkoja ei ole riittävästi. ”Päivä- ja työtoiminta on sosiaalipalvelu, jota ei ole suunniteltu oppivelvollisuuden suorittamiseen eikä niissä ole päteviä opettajia, joilla on pedagogista osaamista. Pitäisikin nähdä, että kaikilla on oikeus oppimiseen ja jokainen kyllä pystyy siihen, kunhan hänelle annetaan tarvittavat välineet ja puitteet.”

Rieppo toteaa, että paljon riippuu vanhempien aktiivisuudesta ja siitä, minkälaista tietoa perhe saa nuoren mahdollisuuksista opiskella peruskoulun jälkeen. ”Maalataanko nuorelle ylipäätään sellaista kuvaa, että hänen on mahdollista mennä ammatilliseen koulutukseen. Osa vanhemmista kertoo, että koulun antama oppilaanohjaus ja tieto on ollut riittämätöntä ja perhe joutunut itse selvittämään nuoren kouluasioita.”

Oikea-aikainen tuki ehkäisee ongelmia

Kaikki erityistä tukea tarvitsevat eivät siirry erityisammattioppilaitoksiin, vaan heitä siirtyy myös tavallisiin toisen asteen oppilaitoksiin. ”Nämä nuoret haluavat osallistua siinä missä muutkin ilman leimaamista, eikä pitäisi heti automaattisesti olettaa, että kehitysvammaisen paikka on ilman muuta erityisammattioppilaitoksessa. Riittävillä tukitoimilla se voi olla myös tavallisessa ammattioppilaitoksessa”, Paula Jägerhorn sanoo. 

Ammatillisen koulutuksen oppimisen tuki uudistuu 1.8.2026 ja painottaa matalan kynnyksen tukea, erityistä tukea ja opiskelijan henkilökohtaisten suunnitelmien vahvistamista. Kouluissa ei kuitenkaan välttämättä ole osaamista kohdata erityistä tukea tarvitsevia nuoria.

Yksi hankkeen tavoite on koota yhteen hyviä käytäntöjä ja jakaa saatua tietoa esimerkiksi kouluttamalla opetushenkilöstöä, jotta nuoret saisivat heti opintojen alusta lähtien oikea-aikaisesti tarvitsemansa avun. Yleensä keinot ovat aika yksinkertaisia ja helppoja: miten mukautetaan opetusta, järjestellään tiloja, rytmitetään opetustilanteita.

Jägerhorn muistuttaa, että erityisen tuen oppilaista osalla voi ilmetä haastavaa käyttäytymistä ja myös näistä tilanteista opetushenkilökunta tarvitsee tietoa. ”Esimerkiksi kehitysvammainen nuori voi olla kognitiivisesti hyvinkin taitava, ja ajatellaan, että hän pärjää ja osaa, mutta hänen emotionaalinen kehityksensä ei välttämättä olekaan samalla tasolla. Sitä kautta voi syntyä vaikeita tilanteita. Koulut tarvitsevatkin tietoa tunnistaakseen tekijöitä, jotka vaikuttavat haastavan käyttäytymisen syntyyn, ja ohjeita, miten toimia näissä tilanteissa.”

Nuoren ääni kuuluviin tukiviidakossa

Vammaisen nuoren elämässä on usein monia toimijoita: perhe, oppilaitos ja siellä opinto-ohjaajat, opettajat ja muut ohjaajat, mahdollisesti vammaispalvelut ja muut sosiaalipalvelut. Paula Jägerhorn ja Susanna Rieppo muistuttavat, että nuorella on oikeus osallistua häntä itseään koskevaan päätöksentekoon ja tulla kuulluksi. Esimerkiksi selkokieliset, helposti ymmärrettävät materiaalit auttavat tässä.

Diakonia-ammattikorkeakoulu on kehittänyt mittarin nuoren elämäntilanteen kokonaiskartoitukseen. Hankkeessa mittarista on tehty selkokielinen ja kuvin tuettu versio, jonka avulla nuori voi kertoa omasta elämästään, toiveistaan ja tavoitteistaan. Saatu tieto puolestaan auttaa eri toimijoita tuen järjestämisessä. 

Aina tuen organisointi ei kuitenkaan suju. Koulutuksen järjestäjille kuuluu vastuu oppimisen tuesta, mutta vammaisella nuorella on oikeus saada tukea myös hyvinvointialueen palveluista. ”Vastuunjako on välillä epäselvä. Vaikka kohdat löytyvät laista, käytännössä siellä voi olla eri tahojen välistä pallottelua varsinkin, kun resurssit ovat tiukalla”, Rieppo sanoo.

Hankkeessa kerätäänkin hyviä käytäntöjä yhteistyön parantamiseksi. On alueita, joissa jo nyt hyvin yksilöllisesti suunnitellaan nuoren tarvitsemaa tukea, mutta näin ei ole kaikkialla. ”Vaikka hallinnollisesti asiat on viipaloitu, nuoren elämä on aina kokonaisuus. Siksi tuen järjestäminen ja toteuttaminen pitäisi onnistua nuoren ja perheen näkökulmasta mahdollisimman sujuvasti”, Rieppo jatkaa.