Kolme puheenvuoroa Euroopasta

Professori Juhana Aunesluoma, jalkapalloasiantuntija Markus Halsti ja toimittaja Helena Petäistö pohtivat suhdettaan EU:hun Eurooppa-päivän Puheenvuoroja eurooppalaisuudesta -keskustelutilaisuudessa.

Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluomalle Eurooppa on tutkimuksen kohde, mutta myös koti. Aunesluoma on tutkinut sekä Euroopan että Suomen ulkopolitiikan historiaa ja integraatiopolitiikkaa. ”Eurooppa antaa hyvät mahdollisuudet tutkia isoja kysymyksiä sodasta ja rauhasta eli kestävän rauhan järjestyksen mahdollisuuksista”, Aunesluoma totesi puheenvuorossaan.

Professorille Eurooppa on tutkimuskohde, jonka kiehtovuudessa on myös traagista surullisuutta. ”Sen historia ja nykyhetki ovat valon ja varjon vaihtelua: yhtäaikaista yltäkylläisyyttä ja inhimillistä hätää. Toisille se on syvää rauhaa, toisille julmaa sotaa.”

EU:ta voidaan juhlistaa toisen maailmansodan jälkeisen rauhantyön voittona. ”Tutkija ei voi kuitenkaan ummistaa silmiään pimeistä puolista: kolonialismista, imperialismista, totalitarismista, kansanmurhista sekä ilmaston ja luonnon pilaamisesta”, Aunesluoma sanoi.

Henkilökohtaisesta perspektiivistä EU merkitsee Aunesluomalle laajennettua kotimaata. Hän lainaa historioitsija Timothy Garton Ashiä, joka on kuvannut monille ominaista kotisuhdetta. ”Euroopassa ei koe olevansa vierailla mailla vaan jossakin, joka on ydinkodin ja ulkomaiden väliltä. Itse Suomesta muualle Eurooppaan mennessäni tuntuu, etten täysin poistu kotimaastani.”

Aunesluoma vertaa Eurooppaa kotitaloon. ”Mukaan mahtuu hankalia kämppiksiä, äänekkäitä naapureita ja riitoja. Eurooppamme on kuin vanha talo, jonka nurkista vetää ja katto kaipaa korjaamista. Joku puhuu homeesta talkoissa, toinen nauttii enemmän kahvipöydän antimista kuin haravoimisesta. Se on kuitenkin kaunis kotimme, josta olemme vastuussa. Olemme vastuussa myös siitä, että ovet ovat auki uusille asukkaille, uusille eurooppalaisille.”

Turvallisuutta ja vapaata liikkumista

Itä-Helsingin kasvatti, entinen Suomen jalkapallomaajoukkue Huuhkajien pelaaja Markus Halsti on kiertänyt maailmaa jalkapalloammattilaisena parinkymmenen vuoden ajan. Hän on myös asunut Europan eri kaupungeissa vuosia.

Asiantuntijatehtävissä suomalaisessa jalkapalloilussa toimiva Halsti miettii, että vaikka koti on Töölössä, puolikas sydämestä on jäänyt pelivuosina Ruotsiin ja Tanskaan. Jalkapallo kuuluu miehen mielestä juuri Eurooppaan. ”Kaikki haluavat tulla tänne pelaamaan jalkapalloa. Pitää olla ylpeä siitä, että olemme pystyneet luomaan yhteisön, johon halutaan tulla. Moni on uran jälkeen halunnut myös jäädä Eurooppaan asumaan, koska täällä on turvallista ja paremmat mahdollisuudet.”

Ulkomailla asuminen ja pelaaminen on muokannut Halstin elämänkatsomusta. ”Olen käynyt pelaamassa futista 60–70 maassa. En väitä, että tuntisin näiden maiden yhteiskuntaa, mutta olen oppinut tuntemaan ihmisiä eri kulttuureista”, Halsti kertoi.

Halsti kokee oman arvomaailmaansa yhtenevän EU:n perusarvojen kanssa. ”Olen aina pitänyt ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa erittäin tärkeinä ja pyrkinyt tuomaan niitä pelaajille. Pidän jalkapalloa tärkeänä tekijänä siinä, että kaikilla on mahdollisuus päästä vapaasti ja ilman pelkoa toteuttamaan ammattilaisuuttaan.”

Jalkapalloasiantuntija kävi itsensä kanssa vakavan keskustelun ihmisoikeuksista, kun häntä pyydetiin Ylelle kommentoimaan Jalkapallon MM-kisoja Qatarissa. ”Urheilussa on nähtävissä, että arvomme eivät ole yhteneväisiä. Omasta mielestäni tärkeintä on, että me eurooppalaiset jatkamme arvojemme puolesta puhumista.”

Eurooppa on Halstille tärkeä myös perheen yhteisenä kotina. Yhdysvaltain ja Euroopan eroista hän mainitsee turvallisuudentunteen – tai sen puuttumisen. ”Virginiassa naapurit tulivat sanomaan, että pitäkää huoli lapsestanne, ettei kukaan kidnappaisi häntä. Suomessa taas tokaluokkalainen voi kävellä yksin koulusta kotiin.”

Eurooppa on järkiavioliitto

Toimittaja-tietokirjailija Helena Petäistö tuntee Euroopan kuin omat taskunsa: Pariisin- ja Brysselin-kirjeenvaihtajana hän uutisoi muun muassa EU-asioista. Petäistö miettii, kuinka moninaisuutemme on sekä eurooppalaisuuden haaste että siunaus: ”Tässä maanosassa on todella sirpaloitunut kokonaisuus: paljon erilaisia, mielenkiintoisia kansoja.”

Petäistöstä tuli eurooppalainen kuusitoistavuotiaana, kun hän oli Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Häneltä kyseltiin sekä Suomesta että Euroopasta. ”Minun piti alkaa selvittämään, miten Euroopassa asiat oikein tehdään. Tutustuin perusteista lähtien siihen, mistä sivistyksemme lähtee, eli antiikin Kreikkaan. Tuolloin minulle alkoi selvitä eurooppalaisuuden hienous”, Petäistö kertoi.

Sekä ranskalaiset että britit haluavat omia kunnian ihmisoikeuksien tyyssijana. Oli miten oli, Petäistö kehuu, että eurooppalaiset arvot ovat hienoja ja niistä kannattaa olla ylpeä. ”Tänä päivänä täytyisi ennen kaikkea muistaa, mitä Eurooppa on saavuttanut: Kuinka uskomatonta sen on täytynyt olla silloin, kun Eurooppa oli saatu rakennetuksi sodan raunioilta. Kuinka valtavan suuret ponnistukset siihen on tarvittu, että vihanpidosta on päästy pysyvään rauhaan.”

Petäistö kuvailee EU:n syntyjuuria, kuinka toisen maailmansodan jälkeen Saksan ja Ranskan hiili- sekä teräsvarastot laitettiin usean maan yhteiseen valvontaan. ”Ei Eurooppa mikään rakkausavioliitto ole – se on järkiavioliitto. Ja vaikka tässä nyt kuinka riidellään, pitäisi muistaa, että järkiavioliitot yleensä kestävät kauimmin.”

Edustuston sopimuskumppanin laatima artikkeli