Siirry pääsisältöön
Euroopan komission logo
suomi
Suomen-edustusto
Uutisartikkeli16. kesäkuuta 2021Suomen-edustusto

Keskustelu toimista ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vakavia, ja ne näkyvät jo kaikkialla Euroopassa. Vaikutuksilta ei voida edes parhaassa mahdollisessa skenaariossa välttyä, joten kestävää tulevaisuutta on ryhdyttävä rakentamaan jo nyt. Komission Suomen-edustuston...

Paneelikeskusteluun osallistuivat Ilmatieteen laitoksen sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimuksen yksikön päällikkö Hilppa Gregow, Greenpeacen ilmasto- ja energia-asiantuntija Kaisa Kosonen ja neuvotteleva virkamies Kirsi Mäkinen Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston luonnonvara- ja vesitalousyksiköstä. Keskustelun juonsi edustuston kansalaisviestinnän päällikkö Ismo Ulvila.

Ulvila alusti paneelikeskustelua kertomalla EU:n toimista ilmastonmuutokseen sopeutumisen saralla. Euroopan komissio päivitti helmikuussa EU:n ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian . Strategian taustalla on EU:n päämäärä tulla vuoteen 2050 mennessä ilmastokestäväksi yhteiskunnaksi, joka on kaikilta osin sopeutunut ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin. Strategian tavoitteet keskittyvät älykkääseen, systemaattiseen ja nopeampaan sopeutumiseen sekä kansainvälisten ilmastokestävyystoimien edistämiseen ja yhteistyön syventämiseen jäsenmaiden välillä.

EU:n ilmastonmuutokseen sopeutuminen nojaa kolmeen pilariin: kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan, Pariisin sopimukseen sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelma an. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia sisältää viittauksen EU:n ilmastolakiin , jonka mukaan jäsenmaiden on myös kehitettävä ja pantava täytäntöön sopeutumisstrategioita, joilla vahvistetaan häiriönsietokykyä ja vähennetään haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Ilmastonmuutoksen sopeuttamistoimiin velvoittaminen ja niiden seuranta on hyvä asia

Panelistit keskustelivat aluksi EU:n ilmastostrategian heissä herättämistä ajatuksista. Gregowin mielestä on tärkeää, että eri toimijoita aletaan velvoittaa sopeuttamistoimiin. Hän pitää hyvänä asiana, että sopeuttamistoimet sidotaan ilmastolakiin ja erilaisiin kriteeristöihin, jotta tiedetään, miten eri alueilla voidaan alkaa toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Mäkinen pitää Suomea kansainvälisesti edelläkävijänä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, sillä Suomi hyväksyi jo vuonna 2005 ensimmäisen kansallisen sopeutumisstrategian, jota päivitettiin 2014 kansallisella sopeutumissuunnitelmalla osana kansallista ilmastolain suunnittelua. EU:n strategian hän kokee tuovan jäsenmaille entistä vahvempia työvälineitä ja keinoja siirtyä alueellisesti ja paikallisesti suunnitteluvaiheesta toimenpiteiden toteutukseen.

Tarpeiden sekä toiminnan ja resurssien välillä on Kososen mielestä kuilu: suunnitelmia ja tietoa on, mutta tieto ei ole siellä, missä sitä tarvitaan, tai se ei ole johtanut toimintaan. Kosonen näkeekin strategiassa hyvänä asiana tavoitteen tarttua toimiin systemaattisemmin, nopeammin, tehokkaammin ja läpinäkyvämmin.

Ilmastolain velvoittavuus nostaa esiin ilmastonmuutokseen sopeutumisen tärkeyden

Gregow kertoi, että maakuntien ilmastostrategioita läpi käytäessä on havaittu niiden olevan hillintäpainotteisia ja että niissä harvemmin mainitaan sopeutumista. Kun aletaan velvoittaa sopeutumiseen, se huomioidaan keskustelussa ja arkipäivän työssä sekä aletaan myös pohtia, mitä se tarkoittaa. Laajan tietopohjan ja aiempien hankkeiden ansiosta on jo olemassa hyviä käytäntöjä ja niiden jakamista eri toimijoiden kesken.

Mäkisen mukaan olennaista on se, että EU:n ilmastolaki velvoittaa jäsenmaita suunnitelmien laatimisen ohella myös toimeenpanoon ja sen vaikutuksien seurantaan. Haasteena on, että ilmastolain myötä sopeutuminen tarkoittaa esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa eri asiaa kuin terveyssektorilla, minkä seurauksena kansallisen tason kokonaiskuvan laatiminen ja systemaattinen seuranta on monimutkaista. Hän uskoo, että EU-lainsäädännön velvoitteet vahvistavat selkärankaa kehittää ja edistää sopeuttamistyötä ja sen seurantaa kansallisella tasolla.

Sopeutuminen ei saa pahentaa luontokatoa

Kososta ilahduttaa, että komission mukaan ilmastokriisin lisäksi on huomioitava myös luontokato: kun lähdetään rakentamaan ilmastokestävyyttä ja sopeutumaan, on se tehtävä tavalla, joka ei pahenna luontokatoa. Suomessa olisi hänen nähdäkseen panostettava esimerkiksi soiden ennallistamiseen ja suojeluun, metsäluonnon monipuolisuuden turvaamiseen sekä luonnonsuojelualueverkoston kehittämiseen.

Seuranta on tärkeää, jotta ymmärretään paremmin, mitä toimilla yritetään saavuttaa, ja nähdään, tehdäänkö oikeanlaisia toimia. Kosonen näkee hyvänä asiana, että mittareita aletaan yhdessä kirkastaa ja kehittää. Gregowin mukaan on mahdollista poimia eri Euroopan maissa kehitetyistä raportointijärjestelmistä niiden parhaat palat ja luoda niiden pohjalta mittaristo Suomelle.

Mäkinen puolestaan kertoi, miten sopeutumisen arviointia, seurantaa ja raportointia Suomessa kehitetään. EU:n asettamien raportointiraamien ohella ministeriö on keskustellut esimerkiksi ruotsalaisten, britannialaisten, ranskalaisten, itävaltalaisten ja saksalaisten kollegoiden kanssa kansallisista sopeutumisen seurantajärjestelmistä. Kosonen totesi, että myös yksityisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen pitäisi saada esimerkiksi vuosittain tehtävästä katsauksesta käsitys siitä, mikä on Suomen suunnitelma ilmastokriisiin varautumisessa.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvan biodiversiteettistrategian mukaan suojelualueita on lisättävä. Kososen mukaan esimerkiksi kaikki jäljellä olevat iki- ja aarniometsät pitää suojella myös Suomessa. Tämä tukee suoraan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyviä sopeutumistarpeita, sillä monimuotoinen ja elinvoimainen luonto pystyy sopeutumaan paremmin muuttuvaan ilmastoon. Kaupunkiympäristöissä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi viheralueiden lisäämistä. Gregow puolestaan painotti hyvinvoivan luontoympäristön ja ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioivan kaupunkiympäristön merkitystä ihmisten hyvinvoinnille.

Sopeuttamistoimissa tarvitaan rahoituksen ohella tietoa ja moniosaamista

Ulvila mainitsi esimerkkejä muualla Euroopassa tehdyistä sopeuttamistoimista sekä maailmalla vallitsevasta trendistä, jonka mukaan investointirahoitusta suunnataan strategisesti kestävään kehitykseen ja sopeuttamistoimia edistäviin hankkeisiin. Mäkisen mielestä sopeutuminen pitääkin ottaa huomioon osana kaikkea toimintaa eri toimialoilla ja alueilla.

Gregow korosti tutkimustiedon hyödyntämisen merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvien riskien hallinnassa ja huoltovarmuuden kehittämisessä. Yhdistämällä erilaisia tietolähteitä voitaisiin paremmin ennustaa ilmastonmuutokseen liittyviä vaikutuksia ja tarjota tietoa sitä tarvitseville tahoille. Suomen ilmastopaneelin Suomi-hankkeessa on havaittu, että meri-, maaperä- ja vesistöasioita pitäisi tulevaisuudessa tarkastella enemmän yhdessä, mikä edellyttää moniosaamista ja tietojen yhdistämistä.

Mäkinen avasi konkreettisena esimerkkinä, miten kaavamääräyksillä voidaan ohjata rakentamista niin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioidaan rakennuksen suunnittelussa, rakentamisessa ja huollossa koko sen elinkaaren ajan. Suunnittelu ja sopeuttamistoimilla voidaan Kososen mukaan saavuttaa turvallisuutta, parempaa ennakointi- ja varautumiskykyä sekä riskienhallintaa.

Mäkisen mukaan tiedetään, että ennalta sopeutuminen ja toimenpiteiden tekeminen on kustannustehokkaampaa kuin vahinkojen korjaaminen ja korvaaminen jälkikäteen. Taloudellisiin riskeihin liittyvä tietopohja on edelleen vaatimaton, mutta erilaisia taloudellisiin vaikutuksiin liittyviä tutkimushankkeita on jo käynnissä tai käynnistymässä. Gregow ja Kosonen korostivat, että tietoa tarvitaan myös yrityksiltä ja julkiselta sektorilta.

Lasku ilmastonmuutokseen sopeutumisesta lankeaa useimmiten niille, joilla on vähiten vastuuta ongelman aiheuttamisesta ja vähiten mahdollisuuksia maksaa lasku. Vaikeampi keskustelu liittyy Kososen mielestä loss and damage -periaatteeseen eli peruuttamattomiin haittoihin ja siihen, kuka ottaa vastuun esimerkiksi siitä, että joku saari pitää merenpinnan nousun vuoksi hylätä.

Ulvilan mukaan loss and damage -näkökohta kuuluu Pariisin sopimuksessa sopeutumiseen. Toisaalta sitä ei mainita ilmastopuitesopimuksessa eli sille ei ole olemassa sopimuspohjaa. EU vastaa 40 prosentista koko maailman ilmastorahoituksesta ja edistää kansainvälistä yhteistyötä ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi.

Tiedot

Julkaisupäivä
16. kesäkuuta 2021
Laatija
Suomen-edustusto