Suistuuko vihreä siirtymä raiteiltaan Ukrainan sodan synnyttämän energiakriisin myötä? Tampereen Energiamessujen paneelikeskustelussa tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämää edustavien asiantuntijoiden vastaus oli yksimielinen: akuutista kriisistä huolimatta siirtymää ei tule lykätä. Samalla huolta herättää kuitenkin erityisesti osaajien puute.
Energian hinta – ja oman kodin sähkösopimus – ovat nousseet Suomessa kesän ja syksyn aikana kahvipöytäkeskusteluiden vakioaiheiden joukkoon, ja monet ovat nyt huolissaan, riittääkö energiaa tulevan talven tarpeita varten. Samaan aikaan tarve ilmastonmuutoksen hillinnälle, ja sen myötä energiajärjestelmän hiilineutraaliuden edistämiselle, on säilynyt vahvana.
Suomen ja Euroopan energia-alan nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä pohtivat Tampereella lokakuun lopussa pidetyillä Energiamessuilla muun muassa energiayhtiöt, poliitikot ja tutkijat. Messuilla järjestettiin energiasiirtymää käsittelevä paneelikeskustelu, jota moderoi Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotuspäällikkö ja EU:n kansainvälisten ilmastoneuvottelujen konkari Ismo Ulvila. Paneelissa aihetta pohtivat energia-asiantuntija ja taloustieteilijä Aleksi Lumijärvi, ilmastotyötä tekevien yritysten verkosto Climate Leadership Coalitionin toimitusjohtaja Tuuli Kaskinen, Sitran projektijohtaja Outi Haanperä sekä Tekniikan akateemisten asiantuntija Jussi-Pekka Teini.
Keskustelua alusti Tom Howes, joka vastaa Euroopan komission energian pääosastolla vihreästä siirtymästä ja energiajärjestelmän integraatiosta. Hän avasi komission ajattelua siirtymästä ja energia-alan tilanteesta sekä kuvasi, kuinka EU lähti Fit for 55 -paketilla alun perin ohjaamaan pitkän aikavälin työtä energiasektorin siirtymälle kohti hiilineutraaliutta. Energian hinta on kuitenkin samalla pakottanut EU:n toimimaan hintojen hillitsemiseksi: ensiksi pienemmällä tukipaketilla syksyllä 2021, minkä jälkeen heräsi tarve rakentaa toinen tukipaketti – REPowerEU – vastaamaan Venäjän helmikuisen hyökkäyksen synnyttämään energiakriisiin.
Howesin mukaan REPowerEU-paketin tavoitteena on vähentää riippuvuutta venäläisestä kaasusta, vahvistaa energiaturvallisuutta ja pitää hinnat kurissa – ilmastotavoitteista tinkimättä.
”Tämä on se tie, jota komissio kulkee yhdessä jäsenmaiden kanssa. On tärkeää, että puskemme edelleen eteenpäin – ja kiihdytämme tahtia – energiasiirtymän kanssa,” Howes painotti.
Riittääkö siirtymään rahaa?
Paneelia johtanut Ismo Ulvila kuvasi, kuinka niin EU omilla toimillaan kuin Pariisin ilmastosopimuskin pyrkivät nyt ohjaamaan yksityisiä rahavirtoja kohti ilmastokestävämpiä kohteita. Mutta riittääkö siirtymään lopulta tarpeeksi rahaa?
Aleksi Lumijärvi totesi, että rahaa kyllä löytyy, mutta yritykset eivät kiinnostuksenosoituksistaan huolimatta tee investointeja. Lumijärven mukaan taustalla on enimmäkseen investointikohteiden puute, mikä on Lumijärven mukaan suurelta osin politiikalla ratkaistavissa oleva haaste. Haasteen skaala on kuitenkin valtava.
”Jos nykyisin maailman bruttokansantuotteesta reilu kaksi prosenttia investoidaan energiaan, niin tämä luku pitäisi seuraavan kymmenen vuoden aikana tuplata lähemmäs viittä prosenttia. Se ei varmastikaan tule olemaan helppoa”, Lumijärvi kuvasi.
Outi Haanperä painotti niin ikään politiikan roolia. Poliitikkojen tulisi Haanperän mukaan minimoida äkkipikaiset poliittiset suunnanmuutokset. Näitä voitaisiin Haanperän mielestä ehkäistä esimerkiksi vaalikausien yli kestävillä sitoumuksilla, joista vaihtuvat hallitukset pitävät kiinni. Tällöin yrityksille annettaisiin riittävästi aikaa sopeutua mahdollisiin uusiin tilanteisiin.
Tuuli Kaskinen nosti esiin luvitukseen liittyvät ongelmat ja osaajapulan. Kaskisen mukaan muun muassa uusien ja tarvittavien teknologioiden kehitys yskii osaajapulan vuoksi, mikä puolestaan vähentää halukkuutta investoida alan yrityksiin.
”Vielä ratkaisevampana pidän kuitenkin hinnoittelusignaalia eli kysymystä siitä, onko vihreän investoinnin tekeminen edullisempaa kuin jonkun muun investoinnin tekeminen”, Kaskinen kertoi. EU:ssa investointeja on saatu päästökaupan avulla ohjattua oikeaan suuntaan. Kaskinen painottikin, että tästä tulisi pitää kiinni myös energiakriisin luoman paineen keskellä. Poliitikkojen tulisikin pyrkiä toimimaan asiassa juuri suunnannäyttäjän roolissa ja antaa sitten yrityksille ja markkinoille mahdollisuus löytää ratkaisut.
Jussi-Pekka Teini puolestaan painotti, että nyt on kiire.
”Olemme yhdessä sopineet ratkaisevamme ilmastokriisin. Se tarkoittaa, että vuoteen 2030 mennessä pitää vähentää tietty määrä päästöjä, minkä perusteella voidaankin päätellä, mitä tavoite tarkoittaa uusien investointien kannalta. Kiireen tuntoa pitäisi olla enemmän”, Teini totesi.
Lisää aloituspaikkoja insinööreille ja kansainvälisiä osaajia
Energiakriisin myötä Suomessakin on aloitettu syksyn mittaan energiansäästötalkoot, joiden tarkoituksena on varmistaa energian saatavuus talven ajan. 2020-luvun energiakriisi ei kuitenkaan suinkaan ole ensimmäinen laatuaan. Haanperä kuvasi, kuinka Sitrassa tutkittiin keväällä, mitä aiemmista kriiseistä saatuja oppeja voisimme hyödyntää nykyaikana.
”Yksi toimi on energiansäästö, jota voi tehdä laskemalla sisätilan lämpötilaa, käymällä lyhyemmissä suihkuissa ja vähentämällä yksityisautoilua. Nämä ovat nopeavaikutteisia säästötoimia, jotka eivät vaadi investointeja. Kun me kaikki osallistumme näihin talkoisiin, niin niillä on välittömiä vaikutuksia”, Haanperä kuvasi.
Paneelia moderoinut Ulvila toi esiin osaajapulan vihreän siirtymän keskellä. Riittääkö Euroopassa tarpeeksi insinöörejä, asentajia ja luvitusasioiden asiantuntijoita toteuttamaan siirtymää käytännössä?
Teinin mukaan vastaus on yksiselitteinen ei.
”Samaan kysymykseen on herätty nyt ympäri Eurooppaa. Vastikään Puolassa ja Hollannissa on todettu kymmenien tuhansien osaajien vaje juuri vihreään siirtymään liittyvässä osaamisessa”, Teini totesi.
”Teimme insinöörien keskuudessa kyselyn, miltä vihreä siirtymä Suomessa näyttää heidän näkökulmastaan. Tutkimuksen perusteella meidän pitäisi noin puolitoistakertaistaa vuosittainen insinöörien valmistumismäärä vuoteen 2030 mennessä vastataksemme osaajatarpeeseen. Valmistumismäärän kasvattaminen on tärkeää, sillä ilman insinöörejä ja sähköasentajia ei nouse yhtäkään tuulivoimalaa”, Teini painotti.
Korkeakoulutuksen merkityksen lisäksi Haanperä toi esiin, kuinka on tärkeää myös miettiä, miten osaajatarpeeseen voidaan vastata kehittämällä mahdollisuuksia jatko-oppimiselle koulutuslaitoksissa, työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Kaskinen puolestaan nosti esiin tarpeen muun muassa kansainvälisten osaajien houkutteluun. Tärkeää on, että yritykset miettivät organisaatioidensa sisäisiä oppimispolkuja samalla, kun julkinen sektori panostaa koulutukseen oppilaitoksissa. Yhtenä esimerkkinä jälkimmäisestä toimesta Kaskinen mainitsi Turun yliopistossa hiljattain avatun diplomi-insinöörien koulutusohjelman.
Lumijärvi toi esiin myös ei-teknisen osaamisen tarpeen. Insinöörien ja sähköasentajien ohella pulaa on nimittäin myös muun muassa yhteiskuntatieteilijöistä, juristeista ja kauppatieteilijöistä, jotka ymmärtävät energiasiirtymää sekä sen tarpeita. Toisena esimerkkinä Lumijärvi nosti esiin rahoitusalan, jolla on hänen mukaansa tilausta siirtymään liittyvän ymmärryksen kasvattamiselle. Se vaatiikin hänen mukaansa aivan uudenlaista ajattelutapaa sekä sopeutumista uuteen investointiympäristöön.
Tiedot
- Julkaisupäivä
- 15. marraskuuta 2022
- Laatija
- Suomen-edustusto