Liito-oravan suurin uhka on sopivien elinympäristöjen väheneminen.EU-rahoitteinen LIFE-hanke tarjosi konkreettisia ratkaisuja metsien monimuotoisuuden turvaamiseen ja vahvisti eri toimijoiden välistä yhteistyötä liito-oravakannan säilyttämiseksi. Työn vaikutukset näkyvät vielä vuosikymmenien kuluttua.
Koko EU:n alueella liito-oravia elää vain Suomessa ja pienellä alueella Virossa. Molemmissa maissa liito-oravien suojelu on haastavaa, sillä lajin elinalueet ovat pirstoutuneet ja hakkuut sekä rakentaminen kohdistuvat usein samoille alueille liito-oravan kanssa. Metsähallituksen projektipäällikkö Eija Hurme kertoo, että jo silloin, kun Suomi liittyi EU:hun, lajin tukala tilanne oli tiedossa ja liito-orava liitettiin tiukasti suojeltujen lajien listalle. Suojelu edellyttää lajin huomioimista maankäytön suunnittelussa kaikkialla.
”Käytännön työssä haasteita on kuitenkin riittänyt, koska jokainen kohde tulee suunnitella tapauskohtaisesti. 2010-luvun puolivälissä alettiin pohtia, voisiko liito-oravaan keskittyvän LIFE-hankkeen myötä löytää sujuvampia keinoja lajin huomioimiseen arjessa, koska tapauskohtainen suunnittelu on aika ajoin kovin työlästä”, Hurme kertoo hankkeen taustoista.
Elokuussa 2018 alkanut ja vuoteen 2025 jatkunut Liito-orava-LIFE-hanke pyrki havainnollistamaan ja kehittämään hyviä toimintatapoja, joiden myötä lajin huomioiminen maankäytön arjessa olisi helpompaa niin kaupunkialueilla kuin talousmetsissä. Hanke toteutettiin sekä Suomessa että Virossa, ja sen kokonaisbudjetti oli noin 8,9 miljoonaa euroa. Summasta suurin osa tuli Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. LIFE-ohjelma on EU:n tärkein rahoitusinstrumentti ympäristö- ja luonnonsuojeluhankkeille. Se tukee käytännöllisiä hankkeita, jotka edistävät luonnon monimuotoisuutta, Natura-verkoston toimintaa sekä EU:n luontodirektiivien tavoitteiden toteutumista.
Suojelua ilman lakimuutoksia
Suomessa liito-orava on levinnyt laajalle alueelle, mutta siitä huolimatta laji on vaarantunut ja sen kanta on taantunut voimakkaasti. Parinkymmenen vuoden seurantajakson aikana on huomattu, että vuosi vuodelta eläimiä löytyy vähemmän ja vähemmän. Suunta on huolestuttava. ”Liito-oravan asuttamia suojelualueita on vain vähän, eivätkä ne yksin riitä lajin turvaamiseen. Koska liito-orava on metsälaji, sen elinympäristöjä ja niiden välisiä metsäisiä kulkuyhteyksiä tulee turvata kaikkialla sen levinneisyysalueella”, Eija Hurme sanoo.
Luonnonsuojelulain mukaan vastuu liito-oravan huomioimisesta on maanomistajalla tai hänen edustajallaan. Liito-oravan tiukka suojelu edellyttääkin erittäin huolellista kaavoituksen ja metsänkäsittelyn suunnittelua. Lajin huomioimisessa neuvoo Lupa- ja valvontavirasto. ”Monitahoinen tarkastelu voi viedä aikaa, mutta samalla osaaminen lajin ja luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta lisääntyy merkittävästi”, Hurme jatkaa.
Liito-orava-LIFE-hankkeen tavoitteena oli edistää lajin suojelua muun muassa kehittämällä hyviä toimintatapoja ja edistämällä osaamista niin metsäammattilaisten kuin metsänomistajien keskuudessa. Hurme korostaa, että LIFE-hankkeiden painopiste on käytännön toimenpiteissä, joiden avulla lajien ja luonnon tilaa voidaan parantaa, ei niinkään tutkimuksen tekemisessä, saati uusien lakiehdotusten valmistelussa.
Hankkeessa oli mukana 18 kumppaniorganisaatiota, joihin kuului sekä suomalaisia että virolaisia viranomaisia, metsätalouden ja luonnonsuojelun toimijoita sekä Espoon, Jyväskylän ja Kuopion kaupungit. LIFE-ohjelman rahoitus mahdollisti pitkäjänteisen ja käytännönläheisen toteutuksen ja lajin huomioimisen monenlaisissa ympäristöissä. ”EU:n rahoitus on usein ratkaiseva tekijä luonnonsuojeluhankkeiden onnistumisessa”, Hurme sanoo.
Selviytyminen riippuu ympäristöstä
Liito-orava tarvitsee elääkseen varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on kolopuita pesimistä varten ja joissa kasvaa lehtipuita ravinnoksi. Koska liito-orava liikkuu metsien suojaisia latvuksia käyttäen ja liitäen puusta toiseen, metsien jatkuvuus on lajille elintärkeää. Kun metsiä hakataan tai ne pirstoutuvat, liito-oravan liikkuminen ja lisääntyminen vaikeutuvat.
Liito-orava-LIFE-hanke teki talousmetsissä esimerkkikohteita, joissa eri ammattilaiset sovittivat yhteen keinoja turvata liito-oravalle tärkeät metsänkohdat ja kulkuyhteydet samalla, kun lähistöllä tehtiin varovaisia hakkuita. ”Turvatut metsänkohdat tarjoavat elinympäristöjä myös monille muille metsälajeille. Esimerkiksi tikat pystyvät tekemään koloja suuriin haapoihin, joita hyödyntävät myös muut kolopesijät. Isot haavat tarjoavat elinympäristön myös aina sammalista ja jäkälistä hyönteisiin, kotiloihin ja muihin eliöihin”, Eija Hurme sanoo.
Esimerkkikohteita oli yhteensä noin 80, joista 30 Virossa ja loput Suomessa. Hurme kertoo, että yhteistyö ja tiedonvaihto suomalaisten ja virolaisten kesken oli hedelmällistä. ”Käytäntöjen vertailusta opittiin puolin ja toisin, ja menetelmiä hiottiin yhdessä entistä paremmiksi. Viron pieni liito-oravakanta on konkreettinen esimerkki eristyneen populaation suojelun haasteista. Suomessa on vielä mahdollista toimia siten, että liito-oravien tilanne ei olisi jatkossa yhtä huono kuin Virossa nyt.”
Kaupungit suojelun etulinjassa
Kaupungeilla on keskeinen rooli liito-oravan suojelussa ja velvollisuus hoitaa luonnonsuojelu siten, että laji selviytyy rakentamispaineista huolimatta. ”Kaupungit ovat mestareita erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa. Se on heille arkipäivää, vaikka haasteita on yleensä paljon enemmän kuin tavallisissa yksityisissä talousmetsissä”, Eija Hurme kertoo.
Hurme muistuttaa, että jo ennen hanketta kaupungit tekivät paljon liito-oravien hyväksi. ”Ne ovat keränneet ja ylläpitäneet tarkkoja paikkatietoja lajin esiintymisestä sekä huomioineet nämä tiedot maankäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa, tunnistaneet alueita, joissa kulkuyhteydet ovat puutteellisia ja kehittäneet viheryhteyksiä.”
Taajama-alueilla hanke toteutti noin 20 esimerkkikohdetta. Niissä istutettiin puita kulkuyhteyksiksi, lisättiin pesäpönttöjä ja tehtiin metsänhoitotoimia, joissa säilytettiin liito-oravalle tärkeät elinalueet mutta samalla huomioitiin metsien virkistyskäyttö.
Pitkä tie, mutta suunta on oikea
Vaikka hanke on päättynyt, työ liito-oravan hyväksi jatkuu. Hankkeessa kerätyt hyvät käytännöt ja kokemukset on tarkkaan dokumentoitu. Tehdyt oppaat ja julkaisut on suunnattu niin maankäytön ammattilaisille kuin luonnosta kiinnostuneille yksityishenkilöille. Lisäksi viranomaisille ja päättäjille laadittiin suositukset, jotka ovat oleellisia lajin säilymisen kannalta.
Liito-orava-LIFE-hanke on ollut myös merkittävä kouluttaja. Hankkeen aikana yli 3 000 metsäalan ammattilaista ja maanomistajaa osallistui liito-orava-aiheisiin koulutuksiin ja webinaareihin. Eija Hurme toteaa, että hankkeen julkaisema materiaali auttaa metsänomistajia, kaavoittajia ja viranomaisia huomioimaan liito-oravan tarpeet entistä paremmin ja varmistamaan, että lajin elinympäristöt säilyvät myös tulevaisuudessa ilman, että metsien taloudellinen käyttö kärsii liikaa.
”Jos oikeasti haluaa toimia hyvin liito-oravan kanssa, niin tietoa löytyy kyllä”, Hurme sanoo. Hän korostaa, että hankkeen suurin saavutus on kuitenkin ollut ajattelutavan muutos. ”On opittu tekemään asioita yhdessä ja käytännönläheisesti. Se on kaikkein arvokkainta.”
- Julkaisupäivä
- 28. huhtikuuta 2026
- Laatija
- Suomen-edustusto